sunnuntai 28. elokuuta 2011

Eksotiikkaa

Helpot kesän herkut on jo syöty ja vuorossa ovat pidemmän kasvukauden vaativat hienoudet. Haluaisin nostaa esille muutaman eksoottisuuden, joita minulla on lähiaikoina tarjolla turkulaisille herkuttelijoille. Asiakkaille myös tiedoksi, että Taalintehtaan keskiviikkoiset ja Turun torstaiset toripäivät ovat nyt kohdaltamme ohi, joten Niittulan herkkuja kaipaavan kannattaa suunnistaa Turun kauppatorille tästä lähtien lauantaisin. Tänä sesonkina meille on tullut jonkin verran kyselyjä myös toimitusmyynnistä kauemmaksikin, mutta valitettavasti resurssimme eivät tällä hetkellä riitä nykyistä laajempaan palvelutoimintaan.

Turun Sanomissa julkaistu munakoison reseptikokoelma on saanut koko kansan liikkeelle kokeilemaan mitä erilaisempia munakoisoruokia. On pyörtyilevää imamia (imam bayildi), erilaisia tahnoja ja grillattuja herkkuja. Valkosipulin ja oliiviöljyn kulutus on noussut tähtitieteellisiin mittoihin, kun joka toinen turkulainen haluaa kokeilla tätä uus-vanhaa vihannesta. Moni kuitenkin kysyy meidän munakoisot nähdessään, että mikäs tuo oikein on. Se kun on pienempi kuin kaupan munakoisot ja lisäksi ei olekaan väritykseltään musta, vaan violetin-vihreä. Onko se kenties raaka?


Kuva: Pulleiden munakoisojen kanssa keimailee kilvan mieto, kellanvihreä chili.

Ei, se ei ole raaka. Ja vaikka se olisikin "raaka", niin munakoiso kuuluukin käyttää nuorena, jolloin sen sisällä olevat siemenet eivät ole kovin pitkälle kehittyneet. Mustat munakoisot ovat mustia jo pienestä alusta lähtien. Ne eivät vaihda väriä "kypsyttyään". Munakoisoja on olemassa kaikissa sateenkaaren väreissä; esimerkiksi sinisiä, valkoisia, violetteja, kirkkaan punaisia. Keltaisiksi ne muuttuvat tietääkseni kaikki oikeasti kypsyttyään. Silloin ne ovat syömäkelvottomia. Intohimoisen kasviharrastajan oli tietysti ihan pakko kasvattaa vähän erilaista lajiketta kuin valtavirta. Monimuotoisuus ja erilaisuus on rikkautta ja harvinaisten lajikkeiden ammattimainen viljely pitää nämäkin arvokkaat geenit elossa ja niiden suvullinen lisäys kasvatuspaikallaan mukana sopeutumisessa ympäristön muutokseen. Ja kukas näitä erikoisuuksia viljelisi ellei sitten pienet kausituottajat?

Munakoisot kasvavat meillä kausihuoneessa tavallisessa suomalaisessa maaperässä ja ovat viihtyneet ja tuottaneet satoa oikein hyvin. Teimme kovasti töitä testatessamme lukuisia munakoisolajikkeita, jotka soveltuisivat meidän kasvatusolosuhteisiimme. Voittajaksi selvisi venäläistä aluperää oleva lajike, jonka siemenen olemme onnistuneet tuottamaan myös itse. Lajike on pensasmainen, erittäin aikainen, hedelmä makea ja vailla mitään karvautta.


Kuva: Munakoisot kasvavat lämmittämättömässä muovihuoneessa hyvin. Munakoisot kannattaa aina tukea kepein tai naruin, koska muuten sadon paino voi kaataa kasvin.

Luumuja olemme myyneet torilla jo viime viikolla, mutta lisää herkkuja on tulossa. Kuokkala-luumut ja keltaluumut ovat kasvaneet tämän kesän sateiden ansiosta harvinaisen kookkaiksi ja maukkaiksi. Luumut valloittavat myyntipisteemme selkeämmin ensi lauantaina, kun nämä tuttua Sinikkaa myöhäisemmät luumulajikkeet saavuttavat parhaimman syöntikypsyyden. Tänä vuonna saamme ensimmäisen todellisen, vaikkakin vielä pienehkön sadon luumuistamme, joten useamman vuoden kasvustojen hoitotyöt antaa meille vihdoinkin kaivatun positiivisen palautteen.


Kuva: Ensimmäiset Kuokkala-luumut ovat kypsyneet

Kolmas harvinaisempi kotimainen erikoisuus on jo viime kesänä joillekin tutuksi tullut meloni. Niittulan melonit ovat ihan oikeita suomalaisia avomaan cantaloupe-meloneita. Tämänkin kohdalla takana on omaa lajikkeiden testaustyötä, jonka perusteella päädyimme viljelemäämme lajikkeeseen, joka on mahdollisimman aikainen, mutta joka ei ole kovin säilyvä, eikä siten omaa edellytyksiä tulla kuukausia varastoitavaksi tuotteeksi markettien hyllyille. Mutta suoramyyntiin ja sesonkituotteeksi se kyllä kelpaa, olkaa hyvä!


Kuva: Suomalaista avomaan melonia ei ole kovin usein nähty. Maukas on!

keskiviikko 13. heinäkuuta 2011

Torikausi käynnissä

Suoramyyntikautemme on täyttä vauhtia käynnissä. Olemme käyneet Taalintehtaan torilla keskiviikkoisin ja Turussa lauantaisin. Turun torstain myyntipäivä käynnistyy todennäköisesti ensi viikolla. Mansikkasadosta tuli tänä vuonna ennätyksellisen pieni, mikä vähensi mahdollisten toripäivien määrää. Mutta parempiin suihin korjatut marjat olivat kuitenkin niin makeita, että siitä vähästäkin jäi hyvä maku suuhun.


Nyt vihannesten valmistuessa toripäiviä on taas mahdollista lisätä. Paljon kyselty härkäpapu saapuu toripöydälle jo tulevana lauantaina, pensaspapujen harsojen alla alkutaipaleen aloittanut varhaissato on myös hyvin lähellä valmistumista. Kiinnostavia uutuuksia löytyy kuitenkin ennenkaikkea "greens" osastolta, josta löytyy uutta maistettavaa niin salaattilautaselle kuin kypsennettynä syötäväksikin. Valikoimista löytyy satotilanteen mukaan mm. broccolinoa eli mini-parsakaalia, paksoita eli pinaattikiinankaalia sekä lamopinaattia. Erityisen suosituksi on osoittautunut maukas ja rapsakka vihannesportulakka, joka on tiettävästi eniten omega-3 rasvahappoja sisältävä vihannes. Italian matkoja muisteleva saattaa haluta ostoskoriinsa pieniä zucchineja, basilikaa tai suomessa käytännössä täysin tuntematonta "rapinia" eli parsakaalin näköistä vihannesta, joka ei olekaan kaalin vaan yllättäen nauriin sukua.


Kuva: Vihannesportulakka on kala-allergikon toivevihannes.  

tiistai 14. kesäkuuta 2011

Sade tuo ansaitun levon?

Kevät ja alkukesä on ollut kiireistä aikaa. Samoin kuin jokaisella muullakin tarhurilla, viljelysuunnitelmat paisuivat talven aikana ennennäkemättömiin mittasuhteisiin ja niiden toteuttamisessa on ollut kova tekeminen. Luulisi eilisen rankkasateen tuoneen ansaitun levon. Mutta vielä istuttamatta olleet taimet huusivat ruukuissaan multaan pääsyä ja mikä olisi hienompi paikka päästä kuin lämmin ja märkä maa. Kuten kuvasta näkyy, viljelemme tänä vuonna ensimmäistä kertaa koe-erän purjoa. Yritimme ottaa oppia brittiläisestä purjonkasvatustavasta, jossa siemenet hajakylvetään syviin ruukkuihin ja kasvatetaan ennakko-odotuksista poiketen mahdollisimman lämpimässä. Komeita taimiahan siitä aikaiseksi tuli.


Purjon taimet kasvavat lyijykynänpaksuisiksi lämpimässä.

Varsinaisia aikasyöppöjä ovat olleet viralliseen luomuvalvontaan liittyminen sekä uusien kevytrakenteisten kausihuoneiden hankinta ja käyttöönotto. Luomujärjestelmään ei ihan noin vain liitytä, sillä se edellyttää aivan uudenlaista, koko tilan kattavaa viljelykierto-, lannoitus- ja kasvinsuojelusuunnitelua. Lisäksi tulevat luomubyrokratiaan liittyvien, erinäisten kirjanpitojärjestelmien pystyttäminen (siemenet, lannoitteet ja muut varastot). Vaikka tilalla viljelläänkin nyt ihan virallisin luomumenetelmin saadaan tuotteita ryhtyä markkinoimaan luomuna vasta siirtymäajan jälkeen vuonna 2013 (vihannekset) ja 2014 (marjat ja hedelmät).

Uusien kausihuoneiden hankkiminen on ollut myös varsinainen episodi, joka on käytännössä sotkenut pahasti tämän vuoden viljelytoimintaa. Huoneet hankittiin lähinnä luomuun siirtymisen johdosta, sillä kaalikasvien luomuviljelyssä ei kokemustemme mukaan ole toivoa onnistua ilman kunnollista suojaa kirppoja, kaalikärpäsiä ja perhosentoukkia vastaan. Huoneita on kolme, joista kaksi on saatu käyttöön ja yksi jää odottelemaan ensi kauden viljelytoimintaa. Kolmen erillisen huoneen hankinta on tapa toteuttaa kasvitauteja ehkäisevää viljelykiertoa. Viljely huoneissa tapahtuu maapohjassa ja lannoitus perustuu läheiseltä luomunautatilalta hankittuun lantakompostiin.

Kausihuoneet eivät ole varsinainen maalaismaiseman kaunistus, mutta onneksi hedelmäpuumme tulevat piilottamaan ne aikoinaan taakseen.

Tuleva torikausi tulee alkamaan tuttuun tapaan mansikan kypsyttyä. Tulemme käymään Turun kauppatorilla lauantaisin. Toiseksi Turun toripäiväksi olemme hahmotelleet torstaita. Taalintehtaan torilla olemme edellisen kauden tapaan keskiviikkoisin. Meillä ei ole tällä hetkellä sovittuna varsinaisia jälleenmyyjiä, vaikka sellaisen haluaisimmekin nimenomaan Turkuun. Otamme mielellämme vinkkejä vastaan niin nykyisiltä asiakkailtamme, kuin satunnaisilta sivustoilla vierailijoilta.

Tuore luomutila on saanut työntekijäkseen myös sankarikissa Momon. Valitettavasti saaliiksi on tähän mennessä tullut lähinnä matelijoita, mutta toiveissa on siirtyä jatkossa enemmän jyrsijälinjalle.

Hylätty kesäkissa Momo löysi uuden kodin.