Niittulan talvivalkosipuleita vuodelta 2008.
Talvivalkosipuli
Talvivalkosipuli on mahtava kotimainen tuorevihannes! Se maistuu elo-joulukuussa aivan erilaiselle kuin pitkään varastoidut ulkomaan serkkunsa. Kevättä kohti valkosipuli alkaa valmistautua uutta kasvukautta varten kasvattamalla sisälleen pienen, vihreän kasvusilmun. Tästä kasvuun virittymisestä johtuu, että talvivalkosipulin maku usein kitkeröityy kevättalvella.
Talvivalkosipuli tarvitsee kylmäkäsittelyn, jotta se kasvaisi kunnolla. Jos laittaa lämpimässä keittiönkaapissa olleen valkosipulikynnen maahan keväällä, lähtee se kyllä kasvuun, mutta se ei ymmärrä jakaantua useaksi uudeksi kynneksi. Kasvi luulee, että se elää vielä edellistä kasvukautta ja on siksi niin hämiillään. Tuloksena on purjomainen kasvi, jonka voi toki myös käyttää ruoanlaitossa, mutta jonka voi myös aivan hyvin jättää vielä seuraavaksi talveksi maahan. Toisen kasvukauden jälkeen tulokseksi pitäisi saada jättimäinen valkosipuli. Helpompi tie on toki suorittaa kylmäkäsittely keinotekoisesti ennen istutusta ja nauttia tuleentuneesta valkosipulista jo samanan syksynä.
Talvivalkosipulin saa menestymään kotipuutarhassa suhteellisen helposti, kunhan vain muistaa muutaman kasvatusperiaatteen. Ensinnäkin kynnet pitää uskaltaa istuttaa ulos tarpeeksi aikaisin. Jos kasvuverso tulee pinnalle jo syksyllä, ei kasvi tähän talvella kuole, vaan se jatkaa ihan pokkana keväällä kasvua siitä, mihin syksyllä jäi. Toisekseen kasvi ei pidä kilpailusta, joten kasvupaikkaa ei saa päästää rikkaruohottumaan. Maata on harattava ja kitkettävä, tai jos käytettävissä on orgaanista katetta (esimerkiksi nurmikon leikkuujätettä), niin tukahduttaa niitä rikkaruohoja sitten sillä. Kolmanneksi kastelu on paljon tärkeämpää kuin lannoitus. Valkosipuli pitää saada kesällä kiihkeään kasvuun ja tämä tapahtuu meidän kuivassa kesässä kastelemalla. Jos vielä on ahkera ja katkoo uskollisesti kaikki kukkanuput kasvista pois, kun ne ilmaantuvat, on jättimäisten valkosipulien saanti lähes taattu. Kasvupaikka voi hyvin olla savimaa, kunhan vesi ei nyt ihan seiso siinä syksyn ja talven ajan.
Talvivalkosipulin tuotannon sivutuotteena saa maittavia valkosipulin kukintoja. Ne ovat ulkomailla arvostettuja varhaisvihanneksia, joita voi laittaa esimerkiksi keittoihin tai jopa hienonnettuna salaattiin. Maku on tymäkkä, jos niitä ei kypsennä.
Valkosipulin ongelmaksi saattaa pitkällä aikavälillä muodostua kasvitaudit, jos kasvia lisätään aina kasvullisesti kynsistä. Omatoimista “kannan puhdistamista” voi yrittää lisäämällä kasvia aina välillä kukintoon muodostuvista pikkusipuleista. Ne ovat emokasvin klooneja, joten kanta ei “siemenestä” lisättynä huonone mihinkään. Viljelemme varsinais-suomalaista valkosipulikantaa, joka on hyvinkin saattanut vaellella puutarhoissa jo viikinkiajoista lähtien. Tuoreesta kotimaisesta valkosipulista valmistettu valkosipulivoi vie melkein tajun mennessään – niin hyvää se on.
