sunnuntai 28. elokuuta 2011

Eksotiikkaa

Helpot kesän herkut on jo syöty ja vuorossa ovat pidemmän kasvukauden vaativat hienoudet. Haluaisin nostaa esille muutaman eksoottisuuden, joita minulla on lähiaikoina tarjolla turkulaisille herkuttelijoille. Asiakkaille myös tiedoksi, että Taalintehtaan keskiviikkoiset ja Turun torstaiset toripäivät ovat nyt kohdaltamme ohi, joten Niittulan herkkuja kaipaavan kannattaa suunnistaa Turun kauppatorille tästä lähtien lauantaisin. Tänä sesonkina meille on tullut jonkin verran kyselyjä myös toimitusmyynnistä kauemmaksikin, mutta valitettavasti resurssimme eivät tällä hetkellä riitä nykyistä laajempaan palvelutoimintaan.

Turun Sanomissa julkaistu munakoison reseptikokoelma on saanut koko kansan liikkeelle kokeilemaan mitä erilaisempia munakoisoruokia. On pyörtyilevää imamia (imam bayildi), erilaisia tahnoja ja grillattuja herkkuja. Valkosipulin ja oliiviöljyn kulutus on noussut tähtitieteellisiin mittoihin, kun joka toinen turkulainen haluaa kokeilla tätä uus-vanhaa vihannesta. Moni kuitenkin kysyy meidän munakoisot nähdessään, että mikäs tuo oikein on. Se kun on pienempi kuin kaupan munakoisot ja lisäksi ei olekaan väritykseltään musta, vaan violetin-vihreä. Onko se kenties raaka?


Kuva: Pulleiden munakoisojen kanssa keimailee kilvan mieto, kellanvihreä chili.

Ei, se ei ole raaka. Ja vaikka se olisikin "raaka", niin munakoiso kuuluukin käyttää nuorena, jolloin sen sisällä olevat siemenet eivät ole kovin pitkälle kehittyneet. Mustat munakoisot ovat mustia jo pienestä alusta lähtien. Ne eivät vaihda väriä "kypsyttyään". Munakoisoja on olemassa kaikissa sateenkaaren väreissä; esimerkiksi sinisiä, valkoisia, violetteja, kirkkaan punaisia. Keltaisiksi ne muuttuvat tietääkseni kaikki oikeasti kypsyttyään. Silloin ne ovat syömäkelvottomia. Intohimoisen kasviharrastajan oli tietysti ihan pakko kasvattaa vähän erilaista lajiketta kuin valtavirta. Monimuotoisuus ja erilaisuus on rikkautta ja harvinaisten lajikkeiden ammattimainen viljely pitää nämäkin arvokkaat geenit elossa ja niiden suvullinen lisäys kasvatuspaikallaan mukana sopeutumisessa ympäristön muutokseen. Ja kukas näitä erikoisuuksia viljelisi ellei sitten pienet kausituottajat?

Munakoisot kasvavat meillä kausihuoneessa tavallisessa suomalaisessa maaperässä ja ovat viihtyneet ja tuottaneet satoa oikein hyvin. Teimme kovasti töitä testatessamme lukuisia munakoisolajikkeita, jotka soveltuisivat meidän kasvatusolosuhteisiimme. Voittajaksi selvisi venäläistä aluperää oleva lajike, jonka siemenen olemme onnistuneet tuottamaan myös itse. Lajike on pensasmainen, erittäin aikainen, hedelmä makea ja vailla mitään karvautta.


Kuva: Munakoisot kasvavat lämmittämättömässä muovihuoneessa hyvin. Munakoisot kannattaa aina tukea kepein tai naruin, koska muuten sadon paino voi kaataa kasvin.

Luumuja olemme myyneet torilla jo viime viikolla, mutta lisää herkkuja on tulossa. Kuokkala-luumut ja keltaluumut ovat kasvaneet tämän kesän sateiden ansiosta harvinaisen kookkaiksi ja maukkaiksi. Luumut valloittavat myyntipisteemme selkeämmin ensi lauantaina, kun nämä tuttua Sinikkaa myöhäisemmät luumulajikkeet saavuttavat parhaimman syöntikypsyyden. Tänä vuonna saamme ensimmäisen todellisen, vaikkakin vielä pienehkön sadon luumuistamme, joten useamman vuoden kasvustojen hoitotyöt antaa meille vihdoinkin kaivatun positiivisen palautteen.


Kuva: Ensimmäiset Kuokkala-luumut ovat kypsyneet

Kolmas harvinaisempi kotimainen erikoisuus on jo viime kesänä joillekin tutuksi tullut meloni. Niittulan melonit ovat ihan oikeita suomalaisia avomaan cantaloupe-meloneita. Tämänkin kohdalla takana on omaa lajikkeiden testaustyötä, jonka perusteella päädyimme viljelemäämme lajikkeeseen, joka on mahdollisimman aikainen, mutta joka ei ole kovin säilyvä, eikä siten omaa edellytyksiä tulla kuukausia varastoitavaksi tuotteeksi markettien hyllyille. Mutta suoramyyntiin ja sesonkituotteeksi se kyllä kelpaa, olkaa hyvä!


Kuva: Suomalaista avomaan melonia ei ole kovin usein nähty. Maukas on!