torstai 19. marraskuuta 2026

Pientilan suuri kysymys: olisko viisainta luopua luomusta?

Käytännössä kaikki luomuviljelijät Suomessa ovat tehneet viisivuotisen sitoumuksen maatalousbyrokratiassa viljellä peltojaan luomuna. Sitoumuksesta maksetaan tukirahaa ja siitä ei voi luopua ilman seuraamusmaksuja kesken viisivuotiskauden. Valtaosa nykyisistä sopimuksista tulee katkolle 1,5 vuoden kuluttua keväällä 2018, niin myös minulla. Ainakin omalla kohdallani eteen tulee kysymys, että olisiko aika astua virallisesta luomuvalvontajärjestelmästä ulos? Aika etukenossa tätä asiaa tietysti pohdin, ensi vuosi ainakin edelleen luomua. 

Pyöritän reilun kolmen hehtaarin luomupuutarhatilaa, jonka sydämenä ovat monivuotiset marjat ja hedelmäpuut sekä pieni, kausiluonteinen vihannesmaa. Toki myös kesantoja. Maa kasvaa ilman kemiallisia torjunta-aineita tai teollisia lannoitteita, ja sadon myyn suoraan paikallisille kuluttajille, jotka tuntevat minut ja tilani. Kasvinsuojeluaineita välttelisin jo oman itseni takia ilman luomuakin, sillä niiden käyttö olisi minulle itselleni terveysriski. Harva kuluttaja osaa ajatella edistävänsä viljelijän terveyttä valitessaan luomutuotteen. 


Pienelle puutarhatilalle virallinen luomuvalvonta on muuttunut vuosi vuodelta kalliimmaksi, tukitasojen muutenkin tippuessa pienviljelyssä. Nykyisellään tilanne on se, että vuotuiset luomusitoumuksesta maksettavat tuet eivät kata valvontamaksuja, eikä suoramyynnissä pysty käytännössä hinnoittelemaan tuotteita korkeammalle kuin tavanomaisen pientuotannon tuotteita. Näin luomusta käteen tuntuu jäävän vain ylimääräistä paperisotaa, stressiä ja vaivaa.


EU lupaa helpotusta


Samaan aikaan Euroopan unionista kuuluu signaaleja siitä, että pienten tilojen ahdinko olisi vihdoin ymmärretty. EU on herännyt siihen, että raskas byrokratia ajaa pieniä toimijoita pois luomusta, mikä vaarantaa yhteiset ympäristötavoitteet.


Lokakuussa 2026 EU-tasolla saavutettiin alustava sopu luomuasetuksen keventämisestä. Tulossa on todellisia valonpilkahduksia, sillä pienten tilojen ryhmäsertifiointia joustavoitetaan ja luomun suoramyynnin valvontavapauksien rajoituksia höllennetään. Mutta lopulta jokainen maa tulee vielä erikseen määräämään omalla alueellaan, voiko pienviljelijä näitä kevennyksiä oikeasti käyttää ja missä määrin.


Vielä suurempia mullistuksia hahmotellaan tulevalle maataloustuen CAP 2028+ -rahoituskaudelle. Komissio ajaa jäsenmaille pakollista ja korotettua pienviljelijätukea, joka maksettaisiin kiinteänä könttäsummana. Alle 10 hehtaarin tilat halutaan vapauttaa kokonaan monimutkaisista ympäristöehdollisuuden valvonnoista ja hallinnollisista rangaistusmaksuista.


Paperilla ja puheissa tulevaisuus näyttää siis pientilan näkökulmasta poikkeuksellisen hyvältä ja joustavalta.


Mitä suomalainen viranomainen tekee?


Omasta näkökulmastami suurin epävarmuus ja epäluottamus ei kohdistu Brysseliin, vaan suomalaiseen viranomaiskoneistoon. Vaikka EU mahdollistaa jo nyt vähäisen suoramyynnin helpotukset pientiloille, Suomessa helpotuksia on sovellettu äärimmäisen nihkeästi ja tiukasti. 

Meillä on myös valtion maksuperustelaki, joka määrää viljelijät maksamaan valvontakoneiston kulut omasta pussistaan. Suomessa halutaan, että suurempien tilojen ei tarvitse maksuissaan kattaa pientilojen maksuja, mikä on tietysti ihan oikein. Joten maksut kohdistetaan sinne, missä kulutkin syntyvät, siis myös pienviljelijälle. Kun luomuvalvoja saapuu tilalle, hän tuntuu odottavan näkevänsä sata hehtaaria rehunurmea ja luomukauraa, näitähän meillä suurimmaksi osaksi luomussa tuotetaan, ei valvonnan näkökulmasta hankalaa, pikkuruista luomutilaa. 


Luomun uskottavuus Suomessa tuntuu vaativan kaikilta tuottajilta tismalleen samanlaista valvontaa. Eikä sillä tunnu olevan väliä, jos pienet toimijat nääntyvät byrokratian alle, kunhan luomun vihreä lehtilogo loistaa kirkkaana suurissa, usein myös ulkomailta tuoduissa tuotantoerissä. Ajatusmaailma tuntuu olevan, että jos pienet päästettäisiin helpommalla, se olisi väärin suurempia kohtaan. Kaikkien tulee kärsiä samalla mitalla, vapaamatkustajia ei sallita.


Viranomainen ei kuitenkaan suostu tunnistamaan, että valvontapanokset kohdistuvat todellisuudessa markkinavolyymin suhteen täysin väärin, kun mikroskooppisen pieniä tuotantoeriä kytätään samalla intensiteetillä kuin suuria. Kilossa pientuottajan tuottamaa luomua on moninkertainen määrä luomubyrokratian tuottamaa itkua ja hampaiden kiristystä, myös valvontamaksuja. 


On Suomessa joitain helpotuksia myös tehty, se täytyy myöntää. Vuosi sitten nimittäin ainakin minun tilani sai välivuoden siitä tiukemmasta valvonnasta. Valvonta tehtiin omavalvontana nettilomakkeen avulla. Mutta seuraavana vuonna palattiin taas aikaisempaan rytmiin ja luomun kansallisen uskottavuuden kannalta täysin merkityksetön pikkutarkka detalien syynäys jatkui normaaliin tapaan. Luomuvalvonta ei ole pientilalle pelkästään kallista, se on suuri henkinen taakka ja stressin lähde. 


Jää nähtäväksi, miten hienot EU-tason helpotukset lopulta suodatetaan suomalaisen Ruokaviraston ja ministeriön seulan läpi. Muuttuvatko ne sujuvuudeksi vai uusiksi Excel-taulukoiksi? Itse en ainakaan luota siihen, että kovin edeltäkävijöitä Suomessa oltaisiin. Melkein kateeksi käy Keski-Eurooppalaista tai italialaista pienviljelijää, joka toivottavasti pääsee vähän helpommalla. Mutta eihän se oikeastaan minulta ole pois, hyvä niille joiden tilannetta myös viranomainen ymmärtää parantaa. 


Siis jäädäkö luomuun vai ei?


Keväällä 2028 (ei siis ensi keväänä vaan myöhemmin) nykyinen viisivuotinen luomusitoumukseni päättyy ja silloin olisi tehtävä valinta luomun ja tavanomaisen viljelyn välillä. 


Toisella puolella vaakaa painavat EU:n suuret lupaukset byrokratiavapaudesta ja pientilojen tukemisesta. Toisella puolella arveluttaa suomen viranomaisten pedanttisuus ja halu pystyttää hallintohimmeleitä. Eroaminen virallisesta luomusta on nykytiedon valossa todella houkuttavaa: valvontamaksujen nollaaminen, vapaus viljellä mitä haluaa (moni ei tiedä että luomujärjestelmä rajoittaa mitä saa viljellä lisäysaineiston eli siementen ja taimien kautta), vähemmän stressiä ja enemmän viljelyn iloa. Loppupelissä minun asiakkaani ostavat tuoreutta, puhtautta, makua ja vähän myös tutun viljelijän kasvoja, eivät EU-leimoja.


Suomen viranomainen tulee lähitulevaisuudessa käytännössä päätöksillään ratkaisemaan, jääkö Niittulan tila virallisen luomun piiriin vai ei. Jos suomalaista luomuvalvontaa ei reilusti helpoteta pientiloille, niin ero luomusta on omalla kohdallani vähintään erittäin houkutteleva vaihtoehto. Vaikka olisi miten hyvällä huumorintajulla varustettu, niin ei tätä nykyistä järjestelmää ainakaan jaksa enää jatkaa. 


torstai 6. elokuuta 2026

Torikausi alkaa jälleen – nähdään Turun kauppatorilla!

Kesä on kulkenut vauhdilla eteenpäin, ja taas on tullut se hetki, kun torimyyntikalusto otetaan esiin. Ensi lauantaina alkaa jälleen Niittulan torikausi Turun kauppatorilla, ja odotan jo innolla tuttujen asiakkaiden tapaamista sekä uusia kohtaamisia.

Kulunut kasvukausi on ollut monella tapaa onnistunut. Vaikka viljelijän arkeen mahtuu aina yllätyksiä, tänä vuonna luonto on ollut pääosin yhteistyöhaluinen ja satoa on alkanut valmistua mukavaan tahtiin.

Ensimmäisten toripäivien mukana saadaan myyntiin juuri nostettuja Siikli-perunoita. Siikli on monen suosikki eikä syyttä – ohutkuorinen, kiinteä ja herkullinen peruna kuuluu loppukesään. Ensimmäiset nostot ovat aina erityisen odotettuja, ja on hienoa päästä tarjoamaan tuoretta satoa suoraan pellolta.


Valkosipulit on myös nostettu, kuivattu ja letitetty. Jokainen letti on tehty käsin, ja niiden valmistuminen on yksi loppukesän mukavista työvaiheista. On ilo nähdä, kuinka kuukausien työ pellolla muuttuu valmiiksi tuotteeksi.


Myös marjasato ilahduttaa. Pensasmustikat ovat kypsyneet poimintakuntoon, ja pensaissa on ollut kauniita, suuria marjoja. Lisäksi punaherukat ovat tänä vuonna saaneet syvän tumman värin ja raikkaan maun. Ne sopivat yhtä hyvin sellaisenaan syötäväksi kuin leivontaan tai pakastimeen talven varalle. Tumma väri on lajikeominaisuus. 



Viljelijän näkökulmasta loppukesä on aina hieman haikea mutta samalla palkitseva. Kevään kylvöt, istutukset ja hoitotyöt näkyvät nyt valmiina satona, ja torilla pääsee jakamaan niiden tulokset asiakkaiden kanssa. Se on yksi tämän harrastuksen parhaista puolista.


tiistai 12. elokuuta 2025

Satokausi 2025 on täällä

Taas on aika ottaa torimyyntikalusto esiin ja suunnata piakkoin Turun kauppatorille. Vuosi 2025 voisi olla jopa Niittulan juhlavuosi, sillä on tullut 20 vuotta täyteen siitä, kun sain tilan haltuuni. Viljelyn ja sen myötä myös torikaupan tosin aloitin vasta seuraavana vuonna, joten ehkä juhlistan tapahtumaa ensi vuonna. 

Tässä vuosien mittaan on huomannut, että vuodet tosiaan eivät ole veljiä keskenään. Vuotta 2025 on leimannut erittäin viileä, ellei jopa kylmä kevät ja alkukesä. Niittulassa alkukesät ovat yleensä olleet kuumia ja erittäin kuivia, tänä vuonna tosiaan kylmää ja saatiin aimo annos sateitakin - mistä alla oleva kuva myös todisteena. Siinä valkosipulin versot kurottavat varpaat märkinä kohti taivaita. 


Huhtikuun puolivälissä saatiin runsaasti vettä, valkosipulit sinnittelivät lyhyen tulvan yli hienosti. 

Kosteasta alusta huolimatta juuri valkosipuli on vuoden 2025 tähti. Se tuntui nauttivat alkukesän viileydestä ja runsaista sateista, hoitotoimet saatiin myös ajoitettua hyvin ja esimerkiksi rikkaruohot pidettyä aisoissa kitkemällä valkosipulipenkit yhden kerran käsin. En ole näin korkeita valkosipuleita ennen nähnytkään. Kun tuli aika poistaa sipuleista kukinnot, sai työn poikkeuksellisesti tehdä suoralla selällä, eikä selkää kolottanut lainkaan. Ja entäs se helle, joka iski viileyden jälkeen? Moni ei varmaan enää muistakaan viileää alkukesää, niin pitkä hellejakso oli. Mutta näin viljelijän näkökulmasta, kasvukausi on ainakin meillä ollut ja on edelleen myöhässä ja valkosipulin nostoonkin päästiin pari viikkoa aiempia vuosia myöhemmin. Onnellinen loppu tarinassa on, että valkosipulit on jo nostettu ja ne ovat kuivumassa, viime viikonloppuna suuri osa letitettiin ja tarkoitus on aloittaa Turussa torimyynti lauantaina 23.8. 

Toukokuun puolivälissä valkosipulipenkit kitkettiin käsin. 

Valkosipulit olivat venähtäneet kesäkuun puolivälissä ennätyksellisen korkeiksi. 


Kukintojen poisto on yksi yllättävän suuri työ valkosipulin viljelyssä. Jos kukintoa ei poista ajoissa, sipuli tuppaa jäämään pieneksi. 

Noh, mitäs muuta teillä on tänä vuonna ollut viljelyssä, saattaa joku ihmetellä. Suurin osa monivuotisista kasveista, niin luumut, omenat, päärynät kuin pensasmustikatkin, ovat päättäneet pitää sadontuotannossa välivuoden. Ihan yksittäisiä päärynäpuita tuottaa satoa. On meillä jotain ihan pientä muutakin, osa vaatimattomista yksivuotisista viljelyksistä on tosin myös epäonnistunut huonon tuurin ja juurikin sen kylmän alkukesän vuoksi. Esimerkiksi pensaspapu ei itänyt meillä lainkaan ja pinaatit menivät heti taimivaiheessa parempiin suihin - olisiko ollut myyrä, joka oli tykästynyt niihin. Paprikat saivat myös tuholaisia kimppuunsa. Mutta aina voi olla tyytyväinen siihen mikä onnistuu, vaikka se välillä olisi vähän vaatimattomampi sato. 

Tohtorinpäärynä tuottaa pienen ja toivottavasti maukkaan sadon. Ja kyllä sieltä pitäisi vähän myös punapäärynää ja Pepiä tulla.  


torstai 12. syyskuuta 2024

Viimeinen torikerta

Tulemme torille vielä ensi lauantaina 14.9. mikä on myös tämän kauden viimeinen kerta. 

Tervetuloa!

maanantai 5. elokuuta 2024

Luumuvuosi 2024

Niittulan tila palaa Turun kauppatorille taas tuttuun tapaan lauantaisin. Tarjolla on pieniä määriä tuttuja tuotteita, ensimmäisellä kerralla vähän runsaammin pensasmustikkaa ja myöhemmin paljon paljon luumuja. Valkosipulit on nostettu ja letit letitetty joten ensi lauantaina on hyvä aloittaa. Tervetuloa!

Kirsikkaluumu eli myrobalaani on aikainen pieni luumu jota harvoin näkee myynnissä. 

Nuori sinikka luumupuu kypsyttelee jo hedelmiään. 

Valkosipulit on letitetty ja valmiina torille

perjantai 11. elokuuta 2023

Niittulan kausi 2023

Niittulassa valmistauduttiin tulevan torikauden 2023 alkamiseen viime viikonloppuna nostamalla valkosipulia. Valkosipulia tulee myyntiin sekä irtosipulina että letteinä. Torille on tarkoitus tulla vähän aiempaa myöhemmin eli elokuun 19. päivä. Alkukesän kuvuus oli haaste valkosipulille, mutta onneksi pystyimme ainakin osittain kastelemaan viljelyksiä. 

Letitettävien valkosipuleiden juuret typistetään, varret ja sipulin uloin osa kuoritaan ja lopulta sipulit pestään. Näin leteistä saadaan siistejä ja ne myös kuivuvat nopeammin - mikä auttaa niitä säilymään pidempään.

Valkosipulit nostetaan käsin ja ne ovat hyvin multaisia ja epäsiistejä heti noston jälkeen. Sipulit lajitellaan letitettäviin ja irtomyyntiin kuvattaviin sipuleihin. 

Meillä on tänä vuonna viljelyssä viime vuotista vähemmän vihanneksia. Torille tulee valkosipulin lisäksi lähinnä vain perunaa ja pieniä määriä pensasmustikkaa, pinaattia ja lehtipersiljaa. Mukana on satunnaisia eriä myös tomaattia, paperikoita, kurkkuja, maa-artisokkaa ja härkäpapua. 



Erilaisia tomaatteja on tänä vuonna lähinnä pienissä kausihuoneissa ja vähän ulkona. Kuvassa nk. "tangerine" tomaatti, jossa on lykopeenin sijaan pro-lykopeenia eli lykopeenin helpommin imeytyvää muotoa. 

Tarkoituksenamme oli jo alun perin pitää pieni hengähdystauko viljelyssä tänä vuonna ja viljelysuunnitelmasta tehtiin hyvin maltillinen. Kevään yöpakkaset ja alkukesän kuivuus ovat myös supistaneet tuotevalkoimaa, kun hedelmien kukinta epäonnistui hyvin suurelta osalta. 

Omenan kukat paleltuivat kevään yöpakkasissa. En ole aiemmin nähnyt ihan ruskeiksi menneitä omenankukkia. Mutta ei näitä kannata harmitella, vuodet ovat erilaisia ja joskus onnistuu ja toisinaan ei.



torstai 8. syyskuuta 2022

Muutos toriaikatauluun 10.9.2022

Valitettavasti emme pääse aiemmista suunnitelmistamme poiketen tulevana lauantaina (10.9.2022) Turun kauppatorille myymään Niittulan vihanneksia. Pahoittelemme tästä mahdollisesti aiheutuvaa ylimääräistä vaivaa asiakkaillemme. 

Tämä äkillinen aikataulun muutos ei koske seuraavaa lauantaita (17.9.), jolloin olemme edelleen tulossa Turkuun. Meillä on vielä paljon satoa jälkellä, mm. valkosipulilettejä.