Niittula aloittelee torikautta 2019

Talvi 2018-2019 oli suotuisa valkosipulille: syksyllä istutetut valkosipulinkynnet talvehtivat hyvin ja lähtivät hienoon kasvuun aikaisin keväällä. Toukokuun lopulla, kun puissa ei oikein ollut vielä lehtiä, pääsimme jo ensimmäistä kertaa haraamaan hienoa kasvustoa.

Kasvukausi jatkui suotuisana, kun saimme nauttia heinäkuun alun sateista (jotka ovat aika harvinaisia meillä päin Suomea). Tämä taisi varmistaa hienon valkosipulisadon, sillä loppukausi onkin ollut sitten hyvin kuiva. Valkosipulit on kuitenkin saatu hienosti nostettua ja suurin osa on sidottu valkosipulileteiksi. Kasvukausi tuntuu muutenkin olevan muutamaa viikkoa tavanomaista edellä: ensimmäiset luumut saattavat alkaa kypsyä jo viikon kuluttua. 

Kirjoitinkin jo Instagrammin puolelle, että aloitamme torikauden tulevana viikonloppuna. Olen vielä päivät "oikeissa töissä" ja odottelen hyvin ansaitun kesäloman alkua tulevana perjantaina. Toritiskiltä pitäisi löytyä valkosipulin lisäksi ainakin munakoisoa, kirsikkatomaatteja, shishito-paprikoita, chilejä, perunaa, tuoretta härkäpapua, vihreitä pensaspapuja ja pensasmustikoita. Myöhemmin kaudesta on luvassa toivottavasti luumuja, salkopapuja, sokeriherneitä ja maa-artisokkaa. Muutama jokerikin on hihassa, mutta niiden kohtalo riippuu täysin tulevien viikojen säistä: meillä toivotaan sateita. 

Kauden 2018 viimeinen myyntikerta

Ensi lauantaina (29.9.) on Niittulan viimeinen myyntikerta Turun kauppatorilla. Perjantain ja lauantain väliseksi yöksi on luvattu pakkasta, joten saatamme tulla torille vähän normaalia myöhemmin. Lämpötilan pitäisi kuitenkin nousta plussan puolelle jo klo 8 mennessä.

Tervetuloa torille!

Parempi myöhään kuin ei milloinkaan: vuoden 2018 torimyynti alkaa

On tullut taas aika Niittulan tilankin ilmestyä Turun kauppatorille myymään kauden 2018 tuotoksiaan. Vuosi 2018 on ollut hiljaiselon aikaa: keväällä kylvettiin niin vähän viljeltävää kuin uskallettiin ja päätettiin heti alkuun, että aloitetaan torikausi sitten, kun luumu kypsyy. Toritiskimme valikoima tulee olemaan tavanomaista niukempi. Taisi olla hyvä vuosi pitää vähän taukoa, kun tulikin ennätyksellisen kuiva ja kuuma kesä ja Turun torikin meni remonttiin. Näin viljelijän näkökulmasta torin myllerrys ei ainakaan vielä ole positiivinen asia: se on luonut ylimääräistä epävarmuutta jo muutenkin paineiseen arkeen. Toivottavasti maalaisten tori säilyy elävänä toriremontin yli.

Maalaistentorin myyjät väistyvät Turun toriparkin rakennustyömaan tieltä 

Valkosipulilla on ollut myös vaikea kasvukausi. Syksyllä 2017 istutimme valkosipulin juuri, kun ennätykselliset sateen alkoivat. Märkä syksy ja talvi veivät veronsa ja keväällä vain osa istutetuista istukkaista versoivat kasvuun. Kuiva kesä taas oli haastava, koska meillä ei ole juuri tälle viljelykierron lohkolle kastelumahdollisuutta, joten oli pakko vain odottaa ja katsoa, miten kasvit omissa oloissa kasvaisivat. Lohko harattiin ja kitkettiin käsin huolella, mikä toivottavasti jätti valkosipulille vähän enemmän vettä ja ravinteita käytettäväksi. Kyllähän sieltä jonkin verran letteihin kelpaavia kookkaita sipuleita kasvoi, mutta määrä on tavanomaista niukempi. 

Talvikurpitsaa kasvaa meillä tänä vuonna kausihuoneessa, mikä ei näin lämpimänä kesänä ehkä ollut ihan tarpeen. Satoa näyttää butternut "crookneck" -tyyppisistä myskikurpitsoista kuitenkin tulevan, joten viljelijä on tästä ihan tyytyväinen. Pidän tästä lajikkeesta erityisesti, koska hedelmän "varressa" on erityisen paljon syötävää. Olemme joutuneet kastelemaan kurpitsaa kaivovedellä. Luulimme, että kaivomme olisi niin hyvässä paikassa, ettei se koskaan kuivu - mutta lähellä jo ollaan. Ottaa aikansa, että pohjavesi saavuttaa normaalin tasonsa.

Talvikurpitsaa kausihuoneessa: tarkkasilmäinen huomaa, että kurpitsassa on vähän keltaisia lehtiä ja että kurpitsaa vaivaa lievä kuivuus.

"Crookneck" tarkoittaa pitkää kaulaa, joka on kokonaan syötävää. Siemenet ovat pyöreässä osassa. 

Vaikka viljely on tänä kautena ollut vähäisempää, päätin uhrata parasta kausihuonealaani tomaattilajikkeiden testaamiseen ja luomusiemenen tuottamiseen. Luomuviljelyssä on ongelmana luomusiemenen saatavuus: tavanomaisen siemenen käyttö on pääsääntöisesti kiellettyä. Tänä vuonna en halunnut täyttää byrokratia-lomakkeita, vaan ryhdyin omaan siemenen tuotantoon: kasvatan liki 200 erilaista tomaattilajiketta ja toivon löytäväni niistä sopivia lajikkeita meidän omaan viljelyyn. Joukossa on paljon kääpiökasvuisia pihvitomaatteja, jotka voisivat pärjätä lämmittämättömissä kausihuoneissa Suomessakin. Toriasiakkaan ei kannata pidättää tomaattien suhteen hengitystä, sillä yhtä lajiketta on kasvatuksessa enimmillään kaksi kasvia, joten myytävää on vähän. Ja koska osa siemenistä on tavanomaista, joudun myymään kaikki tomaatit tavanomaisina: Niittulan tomaateilla ei siis vuonna 2018 ole luomustatusta, vaikka ne luomumenetelmillä viljelläänkin.

Myöhästettyjä kylvöjä ja viherlannoitusta

Vuosi 2017 on ollut Niittulassa siinä mielessä poikkeuksellinen, että tiesimme jo ennen kasvukauden alkua, että pystymme aloittamaan suoramyynnin vasta elokuun puolessa välissä. Siispä koko tämän vuoden viljely suunniteltiin tätä tavoitetta silmällä pitäen: kaikki piti kylvää mahdollisimman myöhään, jotta sato olisi parhaimmillaan, kun pääsemme torille.

Myöhäisestä kylvöstä on ollut hyötyä siinä mielessä, että se auttaa monien rikkakasvien torjunnassa. Kun rikkojen annetaan kunnolla itää ja kasvaa, niin ne sitä helpommin myös kuolevat, kun pääsee ne sitten jyrsimään. Oikean teho-käsittelyn saavat ne lohkot, jotka käsitellään kahteen kertaan: siemenrikkojen annetaan itää ja jos hyvä tuuri käy, ei toisen jyrsinnän jälkeen idä juuri lainkaan rikkaruohoja.

Lajivalikoima on meillä tänä vuonna vähän totutusta suppeampi, mutta onneksi erikoisvihannesten saatavuus on laajentunut vähittäiskaupassa, kun esimerkiksi varsaparsakaalia ja lehtikaalia on tarjolla hyvin yleisesti. Ja hyvä näin. Mutta kyllä meiltä uusia kokeiluja tänäkin vuonna löytyy, ainakin vihannessinapit ja tatsoit näyttävät kasvavan hyvin. Talvikurptsoista viljelemme tänä vuonna vain kahta lajiketta: yhtä oranssia Hokkaidon tyyppistä kurpitsaa ja yhtä butternut myskikurpitsaa. Talvikurpitsat alkavat pölyttyä vasta nyt elokuun alussa viileän kesän johdosta, joten ihan heti ei näitä meidän toritiskillä näy.

Kun kylvöala on pienempi, niin maan kasvukunnosta pitää toki pitää huoli. Olemme siis kyväneet tänä vuonna entistä enemmän viherlannoituskasvustoja: raiheinää, sinimailasta ja syysruista. Valkoapila on ollut viljelyssä jo aiemmin. Syysruis vaikuttaa mielenkiintoiselle, sillä kun se kylvää keväällä maan lämmettyä oikein kunnolla, ei se kuki kesän aikana lainkaan - vaan odottaa seuraavaa talven kylmäkäsittelyä. Suomessa on viljelty nk. "juhannusruista" juuri tällä tavalla ennenkin - tyypillisesti aikaisen viljelykasvin jälkeen. Kasvusto niitetään muutaman kerran kesässä ja, jos tuuri käy, talvehtii kasvusto voimakkaan juuriston ansiosta tavallista syysruista paremmin. Keväällä on odotettavasti paljon vihermassaa, joka muokataan maahan. Saa nähdä, raaskiiko ruista jyrsiä keväällä vai antaako sen kasvaa ihan oikeaksi viljaksi. Ruis on muuten allelopatinen kasvi: se erittää kemiallisia yhdisteitä, jotka heikentävät rikkakasvien kasvua. Vanhemmat ruislajikkeet ovat myös erittäin kookkaita kasveja, joten ainakin toisena vuonna ne myös auttavat rikkojen torjunnassa varjostamalla. Tämä on luomuviljelijän hyvä tietää.

Kuulumisia Niittulasta

Niittulan tilan vuosi 2016 on käynnistynyt kiireisenä. Tähtäämme tänäkin vuonna torimyynnin aloittamiseen vasta elokuussa, joten kaikki kasvit yritetään istuttaa ja kylvää siten, että ne ovat parhaimmillaan juuri tuohon aikaan. Talvikurpitsat on saatu jo maahan kuten oheisesta Instagram kuvasta voi päätellä, myös porkkanat, perunat, punajuuret, härkäpavut ja monet muut tutut herkut ovat jo kasvamassa. Huolta tänä vuonna on jälleen aiheuttanut oikukkaat säät. Ensin oli todella kuuma, sitten tuli aivan liikkaa vettä (että jopa osa punasipuleista tuhoutui) ja sitten tuli armoton kuivuus. Hallan uhka on ollut viime viikkoina jokaöinen riesa, joten harsoja on taas tullut aseteltua huolella viljelysten päälle.

#wintersquash #planting #niittulan #organic

Kuva, jonka @vesatee julkaisi 3. 06ta 2016 klo 11.49 PDT

Valkosipulisadosta on luvassa tänä vuonna runsas ja hyvälaatuinen. Syksyllä istutetut istukkaat talvehtivat kohopenkeissä erinomaisesti, vaikka vettä oli välillä pelloilla vähän liikaakin. Kasvit lähtivät aikaisin keväällä hyvään kasvuun, oheinen kuva on ensimmäisen kitkennästä jossa valkosipulit ovat vielä aika pieniä. Tänä vuonna yritämme kasvattaa myös keväällä istutettua valkosipulia "vihersipulina". Siis vihersipulin tapaan nuorina vihreinä kasveina kokonaisina käytettäviä valkosipuleita.

#garlic #weeding #handtool #smallfarm #niittulan

Kuva, jonka @vesatee julkaisi 21. 05ta 2016 klo 10.49 PDT

Pääsin käymään työmatkalla Meksikossa toukokuussa. Ilokseni löysin sieltä monia tuttuja kasveja ihan tavallisesta lähikaupasta, esimerkiksi vihannesportulakkaa - jota tosin näytettiin myytävän siellä kokonaisina kasveina, ei niinkään pelkkinä kasvuversoina kuten Niittulassa on ollut tapana. Tomatillot ja härkäpavutkin olivat Meksikossa lähikaupan hyllyillä, hyvin saman näköisiä olivat kuin mitä me olemme Turun kauppatorilla myyneet.

#purslane #vihannesportulakka #mexico #farmertravels

Kuva, jonka @vesatee julkaisi 14. 05ta 2016 klo 5.14 PDT

Maailman terveellisintä ruokaa?

Lehtikaali on nyt in. Se on terveellistä ja hyvää, mutta se noteerataan korkealle myös huippuravintoloissa ympäri maailmaa. Esimerkiksi New Yorkissa on eletty lehtikaalihuumaa jo usean vuoden ajan. Lehtikaali on trendikästä, sitä syödään raakana ja kypsennettynä salaateissa, pastan kanssa ja rapeina sipseinä. Maailmalla puhutaan, että lehtikaalilla olisi kolesterolia alentavia vaikutuksia, erityisesti, jos sen syö kevyesti höyrytettynä. Se kuulemma ehkäisee tehokkaasti myös useita eri syöpätyyppejä, esimerkiksi rinta- ja eturauhassyöpää. En ole lähemmin tutkinut näiden terveysväitteiden paikkaansapitävyyttä, mutta se on ainakin varma, että lehtikaalissa on paljon flavonoideja, antioksidantteja ja paljon muutakin terveellistä.

Löysin lehtikaalit itse ehkä 6 vuotta sitten. Halusin kokeilla erilaisten kaalien viljelyä ja haalin eri puolilta maailmaa erikoisien kaalien siemeniä. Taisin kokeilla samana vuonna ensimmäistä kertaa mini-parsakaalin (broccolinon) viljelyä, josta siitäkin on tätä nykyä tullut Niittulan vakio-kasvi. Lehtikaaleista viljelin Toscanan mustakaalia ja maailmalla "siperialaisiksi lehtikaaleiksi" kutsuttuja kasveja, jotka eivät oikeastaan ole kaaleja vaan rapsin vihannesmuotoja. En itsekkään tiennyt, miten lehtikaaleja oikein käytetään ruoanlaitossa, muistelin vain äitini viljelleen niitä aikoinaan. Hän pakasti lehdet raakoina ja lisäsi niitä keittoihin talvisaikaan. Ensimmäistä satoa maistelin lihaliemessä hauduttaen. Ihastelin mustakaalin kaunista väriä ja mietoa makua. 

Kuva: "Siperialaiset lehtikaalit" eivät oikeastaan ole kaaleja, vaan lantun tai rapsin lehtivihannesmuotoja. Ne kukkivat herkästi pitkässä päivässä, joten tyydyttävä lehtisato saadaan vain heinäkuun kylvöjen jälkeen. Kypsennetty siperialainen (kuvassa alla) on toki vihreä, mutta ei vedä vertoja kypsennetyn mustakaalin väriin. Molemmat toki maistuvat maukkailta.

Toscanan mustakaalilla on maailmalla useita nimiä. Nero di Toscana, Cavolo nero, Lacinato, palmukaali ja dinosauruskaali viittaavat kaikki samaan lehtikaalityyppiin, jolla on poikkeuksellisen tummanvihreät, miltei sinertävät, viuhkamaiset ja poimuiset lehdet. Se on kotoisin Toscanasta, Italiasta ja sen arvioidaan syntyneen joskus 1700-luvulla. Se poikkeaa ulkonäöltään ja myös maultaan yleisemmästä, kähärälehtisestä lehtikaalista. Makua sanotaan miedommaksi ja makeammaksi. Palmukaali nimitys tulee siitä, kun kasvista korjataan jatkuvasti satoa ruoaksi, alkaa kasvi muistuttaa pikkuhiljaa palmua, sillä sen runko on paljas ja vain latvassa on tupsu lehtiä. Luontaisesti kasvi pitäisi toki kaikki lehtensä varressa. Dinosaurus-kaali nimi on hauska, koska kasvin lehdet todellakin ovat nystyräiset ja voivat hyvinkin muistuttaa muinaisten liskojen poimuista ihoa.

 Kuva: Mustakaalin lehdet eivät ole oikeasti mustat, vaan sinisen harmaat, joissakin yksilöissä vihertävät. Vaikkei sitä yleensä Suomessa tiedetäkään, on mustakaali Minestrone-keiton klassinen raaka-aine - mutta sitä syödään myös raakana salaateissa. Modernempia käyttötapoja ovat terveysjuomat, smoothiet, joiden makua voi loiventaa banaanilla, avokadolla tai vaikka mintulla. Tosin yhteen juomaan ei laiteta lehtikaalia kilokaupalla, vain muutama lehti antamaan väriä ja makua.

Lehtikaalia ei ihan heti mieltäisi heinäkuun herkuksi, mutta jos kylmästä alkukesästä ei ole mitään muuta hyötyä, niin ainakin se, että lehtikaalit kukoistavat. Satoa korjataan myyntiin kiireen vilkkaan. Turun torilla ei ole vieras näky, että asiakas kantaa kotiin toisessa kädessään kesäperunaa ja mansikoita ja toisessa pussillista lehtikaalia.

Hyvää äitienpäivää!

Niittulan kausi 2014 alkaa totuttua aiemmin. Toimitimme keskiviikkona tämän kauden ensimmäisen varhaisvihanneslastin ravintola Smööriin. Olemme tehneet yhteistyötä tämän turkulaisen fine dining -ravintolan kanssa jo vuoden, mutta nämä alkukauden sesongit ovat käytännössä olleet toimintamme ulkopuolella, koska viljelemme tuotteemme avomaalla ja lämmittämättömissä kausihuoneissa. Kausi 2014 lähti käyntiin lupaavasti aurinkoisella ja kuivattavalla varhaiskeväällä, mutta se otti todellista takapakkia yöpakkasten palattua hidastamaan kevään kulkua. Lämpömittari kausihuoneessa näytti toimitusta edeltävänä yönä lämpötilaksi -5 ºC, joten on ihme, että saimme kuin saimmekin pienen vihanneslastin koottua. Mielikuvitusta piti kuitenkin käyttää, koska melkein kaikki hyvät suunnitelmamme jäivät kylmyyden vuoksi toteutumatta äitienpäiväksi. Kvinoan, siperialaisen lehtikaalin, etiopiansinapin ja mizunan versot piti vaihtaa nokkoseksi ja raparperit jäivät vähän lyhytkasvuiseksi, mutta muuten meni ihan hyvin. Osa kokeiluista tuhoutui yöpakkasissa täysin, osaa päästään kylmistä öistä huolimatta nauttimaan vähän myöhemmin. 

Tässä se nyt on, laatikkollinen tuoretta ja hyvää Niittulasta - nyt vaan poikkeuksellisen aikaisin: maa-artisokkaa, raparperia, kevätvalkosipulia sekä nokkosen- ja lehtikaalin versoja. Sydämelliset terveiset Niittulasta niille äideille, jotka näitäkin pääsevät tänään maistelemaan.

Yhteistyömme Smörin kanssa alkoi, kun ravintolapäällikkö Jarno Seppä pyysi talvella 2013 meitä viljelemään tiettyjä erikoisvihanneksia heidän käyttöönsä. Jos ymmärsin oikein, Smörissä ei oltu aiemminkaan tyydytty pelkästään tukkujen valikoimiin, vaan siellä oltiin aktiivisesti etsitty alueellisia pientuottajia yhteistyöhön. En tiedä, ymmärsivätkö smööriläiset heti alkuun, millaisen toimijan he meissä olivat löytäneet: Suomessa ei ole montaa pientuottajaa, jolta saa näin monipuolista valikoimaa erikoisvihanneksia. Lähetimme kauden mittaan laajalla skaalalla mitä oudoimpia kasviksia testattavaksi ravintolan keittiöön. Ja ihan hyvin se meni. Ainoastaa kepasipulin kukat ja eräs aasialainen kurpitsalaji eivät oikein taipuneet heidän lautaselleen. Tämän kokemuksen perusteella pientuottajan onni on, että löytää kärsivällisen ja lähituotteita arvostavan sisäänostajan, joka antaa aikaa pienellekin näyttää, mihin rahkeet riittävät. Ja ettei tulisi ihan väärinkäsitystä toiminnan laajuuden suhteen, niin todettakoon, että vaikka yritysasiakkaat ovat meille tärkeä asiakasryhmä, niin suoramyynti on tällä hetkellä meidän toimintamme vahvin kivijalka. Torimyynnin volyymit ovat kertakaikkiaan niin suuret, että niitä on vaikea päihittää.

Minulta usein kysytään, miksi toimintamme on muodostunut juuri sellaiseksi kuin se nykyään on. Miksi niin monimuotoista? Miksi niin erikoisia kasveja? Eikös pitäisi ennemminkin ryhtyä sopimustuottajaksi ja erikoistua yhteen kasviin? Kysymyksen esittäjät eivät ehkä ole itse koskaan saaneet kovin vakavaa puutarhakärpäsen puraisua. Se on se hulluus ja huuma, joka iskee keväällä siemenluetteloiden saapuessa. Se on aarteen etsintää. Se on kiinnostusta ihmisen historiaan ja ruokakulttuurin kehittymiseen. Se on sellaisen unohdetun hyötykasvin löytämistä, joka ansaitsisi tulla viljellyksi ja maistetuksi. Ja vaikkei hyöty olisikaan suuren suuri, niin aina oppii jotain uutta. Vakavammin puhuttuna on se sirpalemaisuus myös eräänlaista erikoistumista: meiltä saa kaikkea vähän erikoisempaa. Intohimo ja harrastajamaisuus näkyy vähittäin tapahtuvasta ammattimaistumisesta huolimatta edelleen toiminnassamme, eikä minulla oikeastaan ole mitään syytä häpeillä sitä. Annetaan kaikkien kukkien kukkia...

Nukkakirsikka, kuten myös kaikki muutkin luumut ja kirsikat, aloittelevat Niittulassa kukintaansa yöpakkasia uhmaten. Alan ymmärtää, miksi monessa maassa ihmiset kokoontuvat kirsikka- ja luumupuiden äärelle juhlistamaan kevään saapumista. Suomeen "Cherry blossom" -festivaali saattaisi sopia vaikka juuri äitienpäiväksi.

Hyvä esimerkki hurahtaneen kasviharrastajan kokeiluinnosta on tämä kukintaansa aloitteleva, luumarjoihin lukeutuva marjapensas, Prunus tomentosa eli nukkakirsikka. Kyseessä on pieniä punaisia luumua ja kirsikkaa muistuttavia marjoja tekevä pieni pensas. Marja on nimensä mukaan nukkainen, vähän kuten sukulaisensa persikka. Hankin joskus vuosia sitten erän siemeniä, joista kasvatin kasvit itse. Nukkakirsikasta ei ole vakavamieliseen marjantuotantoon, mutta se auttaa minua paremmin ymmärtämään tärkeämmän viljelykasvini, luumun, olemusta. Tekisi mieleni yrittää risteyttää tämä kasvi kirsikkaluumun (Prunus cerasifera) tai lamohietakirsikan (Prunus pumila) kanssa - joita olen myös itselleni haalinut. Kaikki kolme ovat tavallisesta luumusta poiketen diploidisia, joten risteytys voisi onnistuakin.