maanantai 12. heinäkuuta 2010

Torikausi alkanut

Tuoreiden marjojen ja vihannesten suoramyynti torilla on nyt myös meidän tilamme puolesta vihdoin alkanut. Turun kauppatorilla olemme olleet lauantaisin, Taalintehtaan toria olemme käyneet vilkastuttamassa keskiviikkoisin. Samalla aikataululla on tarkoitus jatkaa mahdollisimman pitkään syksyyn, joskin Taalintehdas jää ohjelmasta pois, kun torikausi siellä hiljenee.

Mansikka on näin alkuun työllistänyt kovasti. Marjat kypsyivät vinhaa vauhtia ja laatu on ollut erinomainen. Mansikkakausi alkaa kohdaltamme jo vähitellen laantua, viljelylajikkeistamme vaalea ja makea "Clery" alkaa lähestyä satonsa loppua, kuten myös tumma ja tulinen "Honeoye". Myöhäisempi "Sonata" puskee vielä mukavasti marjaa, joskin nämä kovat helteet varmasti lannistavat senkin kasteluyrityksistä huolimatta piakkoin. Mansikan myynnissä asiakkaita on ollut joskus vaikea vakuuttaa, että tummanpunainen "Honeoye" on hapokkaampi ja vaalea, valjun värinen "Clery" olisi se makeampi. "Honeoye" mansikkaa markkinoidaan joskus harhaanjohtavasti "Honey" nimellä, joka saa suomalaisen helposti mieltämään marjan "hunajaiseksi". Nimi viittaa oikeasti erääseen Yhdysvaltojen New Yorkin osavaltiossa sijaitsevaan järveen, eikä sellaisenaan kerro mitään marjan mausta. "Honeoye" on parhaimmillaan ihan makea marja, joskin siinä on myös aimo tujaus happoja. Mansikoista "Honeoye" on tiettävästi terveellisin, johtui tämä sitten suuresta C-vitamiinipitoisuudesta tai korkeasta flavonoidipitoisuudesta - tiedä häntä. Sonatasta mainittakoon sen verran, että se on suomen markkinoita tällä hetkellä hallitsevan "Polkan" ja espanjalaisena talvimansikkana tunnetun "Elsantan" risteytysjälkeläinen. Sonata on suurimarjainen laatumansikka, joka nyt siis hyvän perimänsä ansiosta talvehtii myös suomessa. Meidän mansikoitamme ei ole käsitelty millään kasvinsuojeluaineilla. Rikkakasvit on torjuttu käsin kitkemällä ja lannoitus on hoidettu edellisenä kasvukautena orgaanisella lannoitteella.


Kuva: Mansikkakaudesta odotetaan lyhyyttä ja maukasta

Toinen kauden päätuote on tietysti peruna. Viljelemme Siikliä, koska se on Turussa saavuttanut niin keskeisen aseman. Siikli on suomalainen väännös lajikkeen saksankielisestä alkuperäisnimestä "Sieglinde". Siikli on yleisemminkin euroopassa kulinaarinen herkku sen kiinteän rakenteen ja herkullisen maun vuoksi. Perunaa voi myös pitää maatiaisena, koska se on nimetty lajikkeeksi jo vuonna 1935. Siikli ei siis ole modernin kasvinjalostuksen tulos, vaan arvokas kasvivanhus. Siiklin kuori on varhaissadossa poikkeuksellisen ohut, mistä osittain johtuukin perunan suosio kulinaristisena kausiherkkuna. Talvisaikaan Siikliä ei kannata ostaa, koska sen rakenne muuttuu pitkään säilytettynä huonoksi. Asiakkaiden vinkkien mukaan pienet keitetyt Siiklit soveltuvat seuraavana päivänä erinomaisesti grillattaviksi. Pikkusiiklien kevyt ryöppäys, nopea jäähdytys ja pakastus säilyttävän kesän maut myös joulupöytään. Meidän Siiklimme on viljelty tilan parhailla pelloilla. Lannoitteena Siiklit ovat saaneet viljelykierrossa edeltäneeltä kasvilta jäänyttä orgaanista lannoitetta. Kasvustoja ei ole käsitelty millään kemiallisin ainein.


Kuva: Paras Siikli on pienehkö ja kasvina vielä keskeneräinen, jolloin perunan kuori on silkin ohut, mutta malto ihanan makea ja maukas. Varhaisperunoille usein tyypillisestä vetisyydestä ei ole tietoakaan.

Valkosipuli on tällä hetkellä tavallisen nippusipulin ohessa tärkeä kesätuote. Runsasluminen talvi auttoi valkosipulia talvehtimaan hyvin ja ehkä juuri siitä syystä valkosipulin varhaissadosta on päästy tänä kesänä nauttimaan ennätyksellisen aikaisin. Myöhäisempi "kevätvalkosipuli", joka siis istutetaan meidän valkosipuleista poiketen keväällä, ei tule valmistumaan tällä kaudella kevään kosteudesta johtuen kovinkaan aikaisin. Meidän valkosipulimme nauttivat edellisen vuoden viherlannoituskesannon tuottamaa typpeä ja orgaanisista lannoitteista saatua fosforia. Kasvuston rikkaruohontorjunta on hoidettu käsin kitkemällä.


Kuva: Kesän 2010 ensimmäiset valkosipulit

Kovasti odotetut kesäkurpitsat kasvavat meneillään olevassa helleaallossa huimaa vauhtia ja ensimmäiset "zucchinit" on jo päästy korjaamaan. Kesäkurpitsat kasvavat avomaalla ilman katetta, joskin niille on asennettu tihkukasteluletkut ääretöntä janoansa sammuttamaan.





Kuva: Kesäkurpitsat jo kukkivat, joskin runsaaseen hedelmäntuotantoon kasvit tarvitsevat vielä vähän lisää kokoa ja tietenkin lämpöä, vettä ja ravinteita - sekä pölyttäjähyönteisten apua tietenkin


Kuva: Korjaamme kesäkurpitsat erittäin pieninä. Korjauksen ajankohta lienee makuasia, joskin pienet kesäkurpitsat lienevät suurempia kavereitaan kiinteämaltoisempia ja makeampia.


Muita satokautensa aloittelevia kasveja ovat sokeriherne ja kausihuoneissa kasvatettavat kurkut ja borlotto-pavut. Satomäärät näistä tuotteista tulevat olemaan suhteellisen pieniä, mutta ne tulevat rikastuttamaan silti joidenkin kotimaisilla kasviksilla herkuttelevien suomalaisten ruokapöytää. Sokerihernelajikkeemme on isopalkoinen, makea, ilman varsinaista hernettä, tyypillisesti kypsennettynä syötävä herkku. Perinteiset "apposet" olivat peltoherneen palkoja, joista syötiin litteitä palkoja keitettynä voisulan kera. Sokeriherne soveltuu samaan puuhaan, joskin se on suuripalkoisempi ja säikeettömämpi kuin muinaiset rehuherneet. Sokeriherneitä on matala- ja korkeakasvuisia lajikkeita, joista matalakasvuiset lienevät suomessa suositumpia helpomman viljelymenetelmän vuoksi (ei tarvitse tukea). Valitettavasti niiden palot ovat myös pienempiä ja siten työläämpiä korjata sadoksi tai laittaa ruoaksi. Me olemme päätyneet etsimään ja testaamaan useita ulkolaisia sokerihernelajikkeita, joista olemme valinneet makeimman viljelyyn. Hyväksi onneksi lajikkeemme on vanha maatiaislajike, joka on nyt saanut tilaltamme turvapaikan ja mahdollisuuden jatkaa elämää myös suomessa. Lisäämme siemenen itse, joten aikaa myöten lajike saattaa saada kasvuolosuhteistamme osakseen paikallisia ominaispiirteitä. Lajike on äärimmäisen rehevä- ja korkeakasvuinen (> 2 m) ja se joudutaan tukemaan vahvoilla rakenteilla kasvamaan pystysuoraan. Lajikkeen hyviä puolia ovat sen erinomainen palkokoko, makea maku ja sadonkorjuun helppous ilman selkäkipuja.


Kuva: Sokeriherne aloittelee kukintaa

Lämmittämättömässä kausihuoneessa kukoistavat kasvihuonekurkku "Sweeter yet" ja leikkopavut. Edellinen on ainoita kasvattamiamme hybridilajikkeita ja se on valittu tälle kaudelle, koska halusimme kokeilla suoraan maapohjaan kylvettävän kasvihuonekurkun kasvattamista ja tarvitsimme siksi erityisen aikaisen lajikkeen. "Sweeter Yet" on aikainen, hillittykasvuinen, karvasvapaa ja sillä on hyvä vastuskyky kasvitauteja vastaan. "Sweeter Yet" kurkkujen kuori on ensihavaintojen mukaan hivenen paksumpi kuin yleisesti suomessa viljeltyjen lajikkeiden, mutta se siitä huolimatta makoisa herkku leivän päällä ihan ilman kuorintaa. Kausihuone on lannoitettu kompostilla, eikä kasvatuksessa ole tarvinnut käyttää mitään kemiallisia torjunta-aineita.


Kuva: "Sweeter yet" on kasvanut hyvin kompostilla lannoitetussa maapohjassa.

Borlotti -pavut avaavat papukauden. Tätä papua kerran maistaneet muistavat kysellä sitä yleensä lisää. Borlotit kuuluvat leikkopapujen ryhmään ja ovat eräällä lailla papumaailman Rolls Royce. Tuoreita leikkopapuja ei käytännössä myydä suomessa lainkaan, koska kylmänkestävämmät vaha- ja taitepavut dominoivat markkinoita. Meiltä on tänä kautena odotettavissa kaikkia kolmea, myös avomaalla kasvatettua leikkopapua, joten tuoreilla pavuilla herkuttelevien kannattaa olla kuulolla. Hätähousujen pitää tyytyä kausihuoneessa hellittyyn varhaissatoon.


Kuva: Borlotti on litteä leikkopapu

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kommenttisi näkyvät kaikille lukioille.