Jyväjemmausta

Pidämme yllä Niittulassa useita vihanneslajikkeiden siemenlinjoja. Omien lajikkeiden ylläpito ei niinkään ole taloudellinen, kuin periaatteellinen asia: Suomesta on tyysti hävinnyt oma vihannesten siementen jalostus ja tuotanto ja olemme käytännössä täysin riippuvaisia Keski-Euroopan siementuonnista. Jotkut ulkolaiset lajikkeet eivät ole sopeutuneet lyhyeen kasvukauteemme ja pitkään päiväämme, joten ainakin joidenkin lajikkeiden kohdalla viljelijää saattaa kohdata pettymys, kun hankituista siemenistä ei kasvakaan toivottua satoa. Lisäksi luomusiemenmarkkinat eivät Suomessa toimi, mikä on omiaan lisäämään keinottelua monopolisoiduilla siemenmarkkinoilla. Luomussa on pakko käyttää myös luomulisättyä siementä, mikä kaventaa lajikevalikoimaa ja kasvattaa kustannuksia. Jos ryhtyy lisäämään vihanneslajikkeita itse, kannattaa valita siemenlinjaksi jonkin harvinaisempi lajike tai maatiainen. Näin tulee samalla tehneeksi arvokasta geenien säilytystyötä. Suosittelen lämpimästi vihannesten siementen omatoimista lisäämistä, koska siinä oppii viljelemästään kasvista huomattavasti enemmän kuin jos vain tyytyy aina ostosiemeneen.

Kuva: Neljä pensaspapua sekä härkäpapu (ylinnä). Mustat ovat keltaisia vahapapuja, vaaleanruskeat vieressä violetteja taitepapuja, vihreät taitepavut ovat ylempänä vasemmalla, leikkopavut taas pyöreähköjä keskellä oikealla. Kaikki pensaspavut ovat pölytykseltään itsesiittoisia ja lajikkeiden risteymiä tapahtuu harvoin. Risteymät erottaa helposti seuraavassa sukupolvessa pavun ja siemenen poikkeavana ulkonäkönä.

Omatoimiseen siemenlisäykseen liittyy yksi tärkeä seikka, johon kannattaa uhrata vähän ajatusta. Siemenlisäys on aina valintaa ja vaikka ei kontrolloisikaan pölytysolosuhteita, niin oman tietoisen tai tiedostomattoman valinnan tuloksia saa jälkipolvissa myös satona korjata. Jos papumaasi joutuu vahingossa hallan armoille ja vain muutama yksilö säilyy hengissä, käytä näitä yksilöitä siemenlisäykseen: ehkä ne olivat vähän kylmänkestävämpiä kuin muut yksilöt. Jos salaattisikurisi alkaa aikaisin kesällä kukkia, älä käytä sitä siemenlisäykseen, koska et halua kokea samaa pettymystä seuraavana vuonna. Jos salaattisikureista joku säilyy myöhäiseen syksyyn asti kukkimatta, kaiva se ulos maasta ja talveta kellarissa siemenlisäystä varten: haluat tulevaisuudessa juuri sellaisia siemeniä, jotka eivät kesässämme helposti kuki. Jyväjemmarin kannattaa myös kiertää kaikenmoiset hybridit kaukaa ellei ole valmis ryhtymään pidempiaikaiseen jalostustyöhön: F1 lajikkeiden siemenjälkeläistö on hyvin epäyhtenäinen. Joidenkin lähteiden mukaan tarvittaisiin jopa kahdeksan sukupolvea, jotta päästäisiin takaisin lajikkeille tyypilliseen yksilöiden samankaltaisuuteen.

Olemme onnistuneet lisäämään itse lukemattomia vihanneslajikkeita. Sarjakukkaiset ovat osoittautuneet ehkä helpoimmiksi ja näin meillä onkin käytettävänä itse lisättyä tillin, persiljan, juuripersiljan, porkkanan, sellerin, palsternakan ja korianterin siementä. Hyvin monenlaiset pavut ovat olleet pitkään lisättävien kasviemme joukossa ja kaksi näistä on virolaiselta mummolta ostettua maatiaiskantaa, joita pidämme erittäin arvokkaina. Tomaatit, paprikat, chilit, ananaskirsikat ja munakoisot ovat esimerkkejä koisokasveista, joista olemme saaneet erinomaista siementä. Salaatit ja kaalikasvit ovat haastavampia, joskin näyttävät onnistuvan joskus nekin, ainakin tuo jo mainittu punasikuri (kaksivuotisena), sekä rucola ja retiisi. Myös kesä- ja talvikurpitsojen, meloneiden ja kurkkujen omatoiminen siemenlisäys onnistuu, kunhan vain jaksaa hedelmien täyttä kypsyyttä odottaa.

Kuva: Kypsyessään munakoiso muuttuu keltaiseksi. Kuvan munakoiso on säilytetty syksystä asti huoneen lämmössä tammikuulle, jona aikana siemenet jatkavat kehittymistään, vaikka hedelmä ei ole ollut enää pitkään aikaan emokasvissa kiinni. Varminta on munakoison kohdallakin valita ensimmäiset hedelmät siemenhedelmiksi ja antaa niiden kypsyä emokasvissa kiinni: näin ne kypsyvät jo syksyyn mennessä ennen pakkasia.

Aina silloin tällöin siemenlisäys ei tietenkään onnistu. Kasvi tai lajike voi olla jo lähtökohtaisesti sellainen, ettemme ole löytäneet sille järkevää käyttöä tai se ei ihan sovellu meidän viljelymenetelmiimme tai ilmastoomme. Erityisen hankalia ovat lyhyeen päivään sopeutuneet lajit ja lajikkeet, jotka alkavat meillä tuottaa satoa vasta myöhään syksyllä. Tosin onhan perunakin tiettävästi alun perin lyhyen päivän kasvi ja niin vain se on vähitellen kivunnut meille tänne pohjolaan, joten vähän epätoivoistenkin kokeilujen teko joskus saattaa kannattaa.

Kuva: Oikealla soijapavun palkoja, vasemmalla häämöttää tilan oma härkäpapukanta. Soijapapu on ruotsalaista kantaa ja kasvina erittäin kaunis, sopisi jopa ruukkukasviksi. Valitettavasti tämä lajike ei ehkä säily siemenkokoelmissamme, koska se oli hyvin myöhäinen. Emme esikasvata mitään papuja, vaan ne kaikki kylvetään suoraan avomaalle kesäkuun alussa.

Eksotiikkaa

Helpot kesän herkut on jo syöty ja vuorossa ovat pidemmän kasvukauden vaativat hienoudet. Haluaisin nostaa esille muutaman eksoottisuuden, joita minulla on lähiaikoina tarjolla turkulaisille herkuttelijoille. Asiakkaille myös tiedoksi, että Taalintehtaan keskiviikkoiset ja Turun torstaiset toripäivät ovat nyt kohdaltamme ohi, joten Niittulan herkkuja kaipaavan kannattaa suunnistaa Turun kauppatorille tästä lähtien lauantaisin. Tänä sesonkina meille on tullut jonkin verran kyselyjä myös toimitusmyynnistä kauemmaksikin, mutta valitettavasti resurssimme eivät tällä hetkellä riitä nykyistä laajempaan palvelutoimintaan.

Turun Sanomissa julkaistu munakoison reseptikokoelma on saanut koko kansan liikkeelle kokeilemaan mitä erilaisempia munakoisoruokia. On pyörtyilevää imamia (imam bayildi), erilaisia tahnoja ja grillattuja herkkuja. Valkosipulin ja oliiviöljyn kulutus on noussut tähtitieteellisiin mittoihin, kun joka toinen turkulainen haluaa kokeilla tätä uus-vanhaa vihannesta. Moni kuitenkin kysyy meidän munakoisot nähdessään, että mikäs tuo oikein on. Se kun on pienempi kuin kaupan munakoisot ja lisäksi ei olekaan väritykseltään musta, vaan violetin-vihreä. Onko se kenties raaka?

Kuva: Pulleiden munakoisojen kanssa keimailee kilvan mieto, kellanvihreä chili.

Ei, se ei ole raaka. Ja vaikka se olisikin "raaka", niin munakoiso kuuluukin käyttää nuorena, jolloin sen sisällä olevat siemenet eivät ole kovin pitkälle kehittyneet. Mustat munakoisot ovat mustia jo pienestä alusta lähtien. Ne eivät vaihda väriä "kypsyttyään". Munakoisoja on olemassa kaikissa sateenkaaren väreissä; esimerkiksi sinisiä, valkoisia, violetteja, kirkkaan punaisia. Keltaisiksi ne muuttuvat tietääkseni kaikki oikeasti kypsyttyään. Silloin ne ovat syömäkelvottomia. Intohimoisen kasviharrastajan oli tietysti ihan pakko kasvattaa vähän erilaista lajiketta kuin valtavirta. Monimuotoisuus ja erilaisuus on rikkautta ja harvinaisten lajikkeiden ammattimainen viljely pitää nämäkin arvokkaat geenit elossa ja niiden suvullinen lisäys kasvatuspaikallaan mukana sopeutumisessa ympäristön muutokseen. Ja kukas näitä erikoisuuksia viljelisi ellei sitten pienet kausituottajat?

Munakoisot kasvavat meillä kausihuoneessa tavallisessa suomalaisessa maaperässä ja ovat viihtyneet ja tuottaneet satoa oikein hyvin. Teimme kovasti töitä testatessamme lukuisia munakoisolajikkeita, jotka soveltuisivat meidän kasvatusolosuhteisiimme. Voittajaksi selvisi venäläistä aluperää oleva lajike, jonka siemenen olemme onnistuneet tuottamaan myös itse. Lajike on pensasmainen, erittäin aikainen, hedelmä makea ja vailla mitään karvautta.

Kuva: Munakoisot kasvavat lämmittämättömässä muovihuoneessa hyvin. Munakoisot kannattaa aina tukea kepein tai naruin, koska muuten sadon paino voi kaataa kasvin.

Luumuja olemme myyneet torilla jo viime viikolla, mutta lisää herkkuja on tulossa. Kuokkala-luumut ja keltaluumut ovat kasvaneet tämän kesän sateiden ansiosta harvinaisen kookkaiksi ja maukkaiksi. Luumut valloittavat myyntipisteemme selkeämmin ensi lauantaina, kun nämä tuttua Sinikkaa myöhäisemmät luumulajikkeet saavuttavat parhaimman syöntikypsyyden. Tänä vuonna saamme ensimmäisen todellisen, vaikkakin vielä pienehkön sadon luumuistamme, joten useamman vuoden kasvustojen hoitotyöt antaa meille vihdoinkin kaivatun positiivisen palautteen.

Kuva: Ensimmäiset Kuokkala-luumut ovat kypsyneet

Kolmas harvinaisempi kotimainen erikoisuus on jo viime kesänä joillekin tutuksi tullut meloni. Niittulan melonit ovat ihan oikeita suomalaisia avomaan cantaloupe-meloneita. Tämänkin kohdalla takana on omaa lajikkeiden testaustyötä, jonka perusteella päädyimme viljelemäämme lajikkeeseen, joka on mahdollisimman aikainen, mutta joka ei ole kovin säilyvä, eikä siten omaa edellytyksiä tulla kuukausia varastoitavaksi tuotteeksi markettien hyllyille. Mutta suoramyyntiin ja sesonkituotteeksi se kyllä kelpaa, olkaa hyvä!

Kuva: Suomalaista avomaan melonia ei ole kovin usein nähty. Maukas on!

Torikausi käynnissä

Suoramyyntikautemme on täyttä vauhtia käynnissä. Olemme käyneet Taalintehtaan torilla keskiviikkoisin ja Turussa lauantaisin. Turun torstain myyntipäivä käynnistyy todennäköisesti ensi viikolla. Mansikkasadosta tuli tänä vuonna ennätyksellisen pieni, mikä vähensi mahdollisten toripäivien määrää. Mutta parempiin suihin korjatut marjat olivat kuitenkin niin makeita, että siitä vähästäkin jäi hyvä maku suuhun.

Nyt vihannesten valmistuessa toripäiviä on taas mahdollista lisätä. Paljon kyselty härkäpapu saapuu toripöydälle jo tulevana lauantaina, pensaspapujen harsojen alla alkutaipaleen aloittanut varhaissato on myös hyvin lähellä valmistumista. Kiinnostavia uutuuksia löytyy kuitenkin ennenkaikkea "greens" osastolta, josta löytyy uutta maistettavaa niin salaattilautaselle kuin kypsennettynä syötäväksikin. Valikoimista löytyy satotilanteen mukaan mm. broccolinoa eli mini-parsakaalia, paksoita eli pinaattikiinankaalia sekä lamopinaattia. Erityisen suosituksi on osoittautunut maukas ja rapsakka vihannesportulakka, joka on tiettävästi eniten omega-3 rasvahappoja sisältävä vihannes. Italian matkoja muisteleva saattaa haluta ostoskoriinsa pieniä zucchineja, basilikaa tai suomessa käytännössä täysin tuntematonta "rapinia" eli parsakaalin näköistä vihannesta, joka ei olekaan kaalin vaan yllättäen nauriin sukua.

Kuva: Vihannesportulakka on kala-allergikon toivevihannes.  

Sade tuo ansaitun levon?

Kevät ja alkukesä on ollut kiireistä aikaa. Samoin kuin jokaisella muullakin tarhurilla, viljelysuunnitelmat paisuivat talven aikana ennennäkemättömiin mittasuhteisiin ja niiden toteuttamisessa on ollut kova tekeminen. Luulisi eilisen rankkasateen tuoneen ansaitun levon. Mutta vielä istuttamatta olleet taimet huusivat ruukuissaan multaan pääsyä ja mikä olisi hienompi paikka päästä kuin lämmin ja märkä maa. Kuten kuvasta näkyy, viljelemme tänä vuonna ensimmäistä kertaa koe-erän purjoa. Yritimme ottaa oppia brittiläisestä purjonkasvatustavasta, jossa siemenet hajakylvetään syviin ruukkuihin ja kasvatetaan ennakko-odotuksista poiketen mahdollisimman lämpimässä. Komeita taimiahan siitä aikaiseksi tuli.

Purjon taimet kasvavat lyijykynänpaksuisiksi lämpimässä.

Varsinaisia aikasyöppöjä ovat olleet viralliseen luomuvalvontaan liittyminen sekä uusien kevytrakenteisten kausihuoneiden hankinta ja käyttöönotto. Luomujärjestelmään ei ihan noin vain liitytä, sillä se edellyttää aivan uudenlaista, koko tilan kattavaa viljelykierto-, lannoitus- ja kasvinsuojelusuunnitelua. Lisäksi tulevat luomubyrokratiaan liittyvien, erinäisten kirjanpitojärjestelmien pystyttäminen (siemenet, lannoitteet ja muut varastot). Vaikka tilalla viljelläänkin nyt ihan virallisin luomumenetelmin saadaan tuotteita ryhtyä markkinoimaan luomuna vasta siirtymäajan jälkeen vuonna 2013 (vihannekset) ja 2014 (marjat ja hedelmät).

Uusien kausihuoneiden hankkiminen on ollut myös varsinainen episodi, joka on käytännössä sotkenut pahasti tämän vuoden viljelytoimintaa. Huoneet hankittiin lähinnä luomuun siirtymisen johdosta, sillä kaalikasvien luomuviljelyssä ei kokemustemme mukaan ole toivoa onnistua ilman kunnollista suojaa kirppoja, kaalikärpäsiä ja perhosentoukkia vastaan. Huoneita on kolme, joista kaksi on saatu käyttöön ja yksi jää odottelemaan ensi kauden viljelytoimintaa. Kolmen erillisen huoneen hankinta on tapa toteuttaa kasvitauteja ehkäisevää viljelykiertoa. Viljely huoneissa tapahtuu maapohjassa ja lannoitus perustuu läheiseltä luomunautatilalta hankittuun lantakompostiin.

Kausihuoneet eivät ole varsinainen maalaismaiseman kaunistus, mutta onneksi hedelmäpuumme tulevat piilottamaan ne aikoinaan taakseen.

Tuleva torikausi tulee alkamaan tuttuun tapaan mansikan kypsyttyä. Tulemme käymään Turun kauppatorilla lauantaisin. Toiseksi Turun toripäiväksi olemme hahmotelleet torstaita. Taalintehtaan torilla olemme edellisen kauden tapaan keskiviikkoisin. Meillä ei ole tällä hetkellä sovittuna varsinaisia jälleenmyyjiä, vaikka sellaisen haluaisimmekin nimenomaan Turkuun. Otamme mielellämme vinkkejä vastaan niin nykyisiltä asiakkailtamme, kuin satunnaisilta sivustoilla vierailijoilta.

Tuore luomutila on saanut työntekijäkseen myös sankarikissa Momon. Valitettavasti saaliiksi on tähän mennessä tullut lähinnä matelijoita, mutta toiveissa on siirtyä jatkossa enemmän jyrsijälinjalle.

Hylätty kesäkissa Momo löysi uuden kodin.

Myöhäissyksyn satoa

Ei uskoisi, että alkutalvesta voisi suomessa tulla vielä markkinoille uuden sadon sesonkivihanneksia. Näin kuitenkin on, sillä monet raakana korjattavat ja varastossa kypsytettävät herkut ovat vasta tulossa markkinoille. Helppona esimerkkinä ovat talviomenat, joiden kirpeys alkaa pikkuhiljaa hellittää ja maku muuttua nautinnollisempaan suuntaan. Mutta tämä juttu ei olekaan tutusta omenasta, vaan meille suomalaisille vähän oudommista talvikurpitsoista. Talvikurpitsat ovat nimittäin myös kypsyneet; hedelmäliha on saanut talvikurpitsoille tyypillisen kauniin oranssin sävyn ja maku on muuttunut makeaksi.

Lohkottu talvikurpitsa on oranssimaltoinen, makeahko herkku.

Talvikurpitsaa kannattaa ajatuksissaan sijoittaa perunan ja bataatin kanssa samaan ryhmään. Ne valmistaa helpoiten ruuaksi uunissa paahtamalla. Kurpitsa tyypillisesti vain lohkotaan, poistetaan siemenet ja laitetaan uuniin paahtumaan. Palat voi halutessaan öljytä ja maustaa, mutta niitä ei tarvitse kuoria, sillä kuori lähtee helpoiten pois kypsänä. Maku on bataattimainen, makeahko. Vaikka siemenet ovatkin kovakuorisia, voi nekin pestä ja paahtaa pienessä öljymäärässä, jolloin tuloksena on lähinnä popkornille maistuva terveys-snack. Ravintoarvoiltaan kurpitsat ovat tyypillisesti hyviä beettakaroteenin ja C-vitamiinin lähteitä ja niissä on paljon ravintokuituja. Yllättävämpiä ravintoaineita ovat omega-3 rasvahapot sekä monet B-vitamiinit (B1, B3, B5 ja B6) ja E-vitamiini. Sisältämäänsä kokonaisenergiaan nähden talvikurpitsa on terveysruokaa.

Kultaomena vasemmalla, oranssi "tammenterho"-kurpitsa oikealla.

Viljelimme tänä kasvukautena kolmea talvikurpitsalajiketta. Yritimme valita mahdollisimman pienikokoisia hedelmiä tuottavia lajikkeita, joissa olisi mahdollisimman oranssi hedelmämalto ja siten korkea beettakaroteenipitoisuus. Lämmin kesä tuotti runsaan ja laadukkaan sadon, jota on ensi viikosta lähtien tarjolla myös lähiruokaan panostavassa Muruluukku liikkeessä Turun ydinkeskustassa. Lajikkeista kaksi on nk. "acorn" -tyypin talvikurpitsaa. Nimitys viittaa kurpitsan muotoon, joka muistuttaa tammenterhoa. Lajikkeista toinen on kuoreltaan tummanvihreä, toinen kirkkaan oranssi. Kolmas lajike on edellisiä vielä pienempi, täysin pyöreä "Pomme d'Or". Nimi viittaa edellisen tavoin myös kurpitsan ulkonäköön, sillä se tarkoittaa suoraan ranskasta suomeena käännettynä "kultaomenaa". Tämän lajikkeen erityispiirre on erittäin vahva kuori ja jos kurpitsan kypsentää kokonaisena uunissa, saa siitä kurpitsaruoalleen viehättävän tarjoiluastian.

Kultaomena poseeraa tässä kuvassa vihreän acorn-kurpitsan kanssa.

Torimyynti kaudella 2010 loppunut, mutta...

Torikausi päätettiin tältä viljelykaudelta osallistumalla Kemiön Saaristolaismarkkinoille. Markkinapäivä oli sateisuudestaan huolimatta virkistävä lopetus kaudelle: myyjät olivat laittaneet juhlan kunniaksi pöytänsä koreaksi ja kiinnostus meidänkin myyntipistettä kohtaan tuntui olevan suurta. Moni tuli ihmettelemään vehreää tiskiämme, jota koristivat mm. lehtikaalit (kuvassa alla), retikkaniput, pienet zucchinit, lehtineen myytävät juurisellerit sekä vielä varhaissatona nostetut maa-artisokat.

Jos joltakulta jäi juuri se lempivalkosipuli tai erikoispapu saamatta, niin kannattaa käydä vielä katsomassa uudistuneen ravintola Roccan (Linnankatu 3) yhteyteen huomenna avattavaa putiikkia, josko sitä Niittulan tuotetta löytyisi vielä sieltä. Olemme tänään toimittaneet ensimmäisen vihanneserän Roccaan ja jatkamme toimintaa näillä näkyvin vielä niin kauan kuin tavaraa riittää. Vihanneksiamme löytyy ruokalistalta, mutta jos tarkoituksena on käydä pelkästään ostoksilla putiikissa, niin helpoiten siellä piipahtaa Julian sisäpihan kautta, Roccan terassin läpi kulkien.

Torikausi parhaimmillaan

Satokausi on vaihtunut kesäisestä syiksyisempään suuntaan, vaikka säät ovatkin pitäneet kuuman kesän tunnelmaa itsepintaisesti yllä. Satoa on korjattu ja myyty suoramyyntinä Turussa ja Taalintehtaalla aina tähän asti, mutta nyt on muutosta ilmassa. Tämän hetken suunnitelmien mukaan huominen on viimeinen Taalintehtaan toripäivä, Turussa käymme näillä näkymin vielä neljänä lauantaina. Torikauden olemme ajatelleet päättää osallistumalla Saariston Sadonkorjuujuhlaan Kemiön torilla 18.9. klo 10-14 (www.skordefest.fi).

Papukausi on meillä nyt parhaimmillaan. Papukasvustot ovat ennätyksellisen reheviä helteisen kesän jälkeen ja uhkuvat elinvoimaa. Nyt lähinnä jännitetään, miten pitkään satokautta jatkuu ja milloin tulevat ensimmäiset hallat. Ensimmäinen suuri sato papuja oli Turussa jo viime lauantaina, tällä viikolla mukaan yritetään saada vieläkin enemmän. Tuttuun tapaan mukana on vihreää ja violettia taitepapua, keltaista vahapapua sekä vihreän-punaraidallista Borlotto-leikkopapua. Härkäpavun sesonki alkaa meillä olla ohi, mutta saattavat mattimyöhäiset saada vielä tulevanakin viikonloppuna niitä maisteltavaksi.

Pavut ovat tänä vuonna erityisen maukkaita ja rapeita, koska aurinkoa on riittänyt ja kastelusta on huolehdittu tihkuletkuilla.

Elokuu on myös juuresten aikaa. Violetit, keltaiset ja punaiset porkkanat ovat jo koristaneet toritiskiä, mutta syysnauriin valmistumista vielä odotellaan. Mukulaselleristä korjaamme jo pienenpientä varhaissatoa, mutta juuripersilja ja palsternakka saattavat jäädä kuivuuden vuoksi niin pieniksi, etteivät ne mukaan koskaan ehdi. Retikoita, retiisejä ja aasialaisia vihanneksia on sensijaan päästy jo maistelemaan ja niistä saattaa olla luvassa hyväkin sato, jos sateita saadaan lähiaikoina.

Juuresten paras aika on vielä edessä.

Kausihuoneiden kuumuus on selvästi häirinnyt jopa kuumaa rakastavien kasvisten valmistumista, munakoison kukat eivät ole millään lähteneet kehittymään ja paprikatkin ovat antaneet itseään odottaa. Vihreä tomaatti "Green zebra" on kirpeällä maullaan ja limenvihreällä sisustallaan ihastuttanut jo muutamia aamuvirkkuja toriasiakkaita, mutta valkoisista lohikäärmeen munista (eli valkoisista kurkuista) ovat jo useammat päässeet nauttimaan. Luvassa on vielä jotain oudompaakin kunhan karviaiskoisot ja melonit vielä päättävät kypsyä. Avomaan pienet talvikurpitsat tulevat varmasti myös herättämään huomiota niin ulkonäöllään ja toivottavasti myös maukkaudellaan. Olemme etsineet mahdollisimman pieniä kurpitsalajikkeita, joita olisi helppo kokeilla pienellä rahalla jopa yhden hengen ruokatalouksissa.

"Vihreä seepra" on nimensä veroinen tomaatti. Se ei ole makea karkki-tomaatti, vaan hapokkuuttaan ylpeästi kantava erikoisuus.

Moni tuttu tuote viipyy valikoimissa vielä niin kauan kuin kasvustot malttavat satoa tuottaa. Sokeriherneitä ja zucchini-kesäkurpitsoja on edelleen tarjolla, kuten myös monille tutuiksi tulleita yrittipusseja. Leveälehtistä persiljaa, lehtiselleriä, minttua, basilikaa, perillaa ja makeaa mangoldia on tarjolla toritiskillämme edelleen. Myös kesäperuna Siikli on edelleen maukasta syötävää.

Sokeriherne hidastaa jo satotahtiaan, mutta säilynee valikoimissa vielä torikauden loppuun saakka.