Tempuraa ja kylmää nuudelikeittoa

Useimmat meistä ei koskaan elämänsä aikana saa kunniaa saada yksityiskokkia tekemään itselleen ruokaa. Meille tämä kunnia suotiin tänään, kun Yasuko (http://www.yasukonkeittio.com) vieraili Pakkaamossa osoittaen meille, miten Niittulan kasvikset muuntuvat japanilaisiksi kesäherkuiksi. Yasuko on yksi niistä ulkomailta suomeen muuttaneista tai ulkomailla pitkään asuneista asiakkaistamme, joista on tullut arvokas tietolähde liittyen meille perisuomalaisille niin uudenlaiseen kasvisten käsittelyyn ja käyttöön. Vähän normaalista poikkevien vihannesten viljely on vääjäämättä kasvattanut tiedonjanoa liittyen kasvisten käyttöä kohtaan ja haluun löytää ja kokeilla uusia makuja. Intressi on tietysti osin ammatillinen, koska suoramyynnissä on pystyttävä kertomaan näistä asioista ainakin jotain asiakkailleen. Mutta täytyy myöntää, että se on vienyt myös kielen mennessään. Tiedän, että moni muukin suomalainen kaipaa vaihtelua ruokavalioonsa, jos vain tietoa uusista tavoista tehdä ruokaa olisi jotenkin helposti saatavilla. Mikä olisi sen hienompaa, kun löytää itselleen jokin uusi kausiherkku, uudenlainen "varhaisperunat ja silli", jota odottaa ja kaivata ja tietää, että sesonkin on ihan ovella? Tai miksi ei vain löytää uudeenlainen tapa käyttää niitä tuttuja raaka-aineita, joita saa ihan tavallisesta lähikaupasta? Ei se nyt tietysti välttämättä ole kaikille japanilainen tempura ja kylmä keitto, mutta silti etsiä kannattaa, koska palkinto on suuri.

Kuva: Yasuko osoitti, miten kesäiset suomalaiset kasvikset taipuvat japanilaisittain. Tässä munakoiso saa kyytiä.  

Meidän japani-päivän menu hahmottui kylmän keiton (mentsuyu) ympärille, johon dipattiin sekä kylmiä nuudeleita, että tempuraa. Tempura on japanilainen ruokalaji, jonka voi tehdä mitä erilaisemmista vihanneksista (tai merenelävistä), jotka taikinoidaan ja uppopaistetaan öljyssä. Keitto on suomalaisittain ehkä vähän harhaanjohtava nimitys mentsuyulle, sillä kyse on lähinnä maustetusta liemestä. Raaka-aineina keitossa on vesi, soijakastike, sokeri ja dashi-liemi ja ruokailija itse maustaa sitä vielä erikseen tarjolla olevilla lisäkkeillä, jotka meidän tapauksessamme olivat shalotti-sipulin verso, shiso-lehtisilppu sekä raastettu tuore inkivääri. Shiso (Perilla frutescens eli perilla tai vihreä veri-peippi) on yrtti, jota olemme vähäisiä määriä viljelleet muutamana vuosina ja yllätykseksemme sen ansiosta saaneet japanilaisia asiakkaita tiskillemme. Vaihtelevasti myös muut Aasian suunnalta tulevat asiakkaat saattavat tunnistaa kasvin. Shiso on joka tapauksessa japanilaisten tilli, maku, joka tuo kotimaan mieleen.

Kuva: Kylmä keitto, mentsuyu, annosteltiin pieniin kippoihin. Taustalla pavuista, porkkanasta, sipulista ja munakoisosta paistettu tempura.

Yasukon työskentelyä keittiössä oli mielenkiintoista seurata. Oli mukava katsoa, kun veitsi lensi itse kasvattamien vihannesten kimpussa saaden ne näyttämään tyylikkään japanilaisille. Esimerkiksi porkkanan leikkauskulmat olivat viistot, mikä saa kai kuidut ja ravintoaineet pysymään japanilaisen opin mukaan raaka-aineessa paremmin. Kauniita ne olivat, porkkana, sipuli, papu ja munakoiso. Mukana oli yllättävän arkisia raaka-aineita, jotka muuntuivat Yasukon käsittelyssä eksoottisiksi japanilaisiksi herkuiksi.

Kuva: Kylmät vehnänuudelit ja kylmä keitto ovat yllättävän virkistävää kesäsyötävää. Ruoan suola tulee keitosta, missään muussa raaka-aineessa ei käsittääkseni suolaa ollut. Kaikki syötävä dipataan kylmään keittoon. Nuudeleita tulee ryystää mahdollisimman äänekkäästi, jotta ruoka maistuu hyvälle. Testattua tuli ja totta tuntui olevan: mitä kovempi ääni, sen parempi maku.  

Ennestään olen tiennyt, että kaikki, mitä voissa ja kermassa paistaa, maistuu taatusti hyvälle. Tietysti olen tutustunut myös muunlaiseen ruoanlaittoon, tätä nykyä valmistan esimerkiksi parsakaalin "al dente", sekalaisia vihanneksia uunissa paahtaen ja pak choin tai kailanin öljyssä hellästi valkosipulin kanssa kuullottaen. Mutta kylmä keitto ja kylmät nuudelit kuulostavat oudolle, kuten myös keitossa dipattavat friteeratut lehdet ja kesäporkkanat. Mutta hyvää oli, erityisesti shisosta ja raa'asta pavusta öljyssä paistettu tempura yllättivät. Shison voimakas parfyymimäinen maku loiventui, papu taas oli vain yksinkertaisesti rapeaa ja herkullista. Papu oli luonnollisesti hieman raaka, mikä oli maun ja koostumuksen suhteen vain positiivinen asia.  

Kuva: Tempuraa eli suomalaisittain kai lähinnä taikinoituja, öljyssä paistettuja vihanneksia. Tässä munakoisoa ja shisoa. Molemmat ovat herkkua, erityisesti shiso.

Toinen yllätys oli tietysti se, miten suomalaisista hyvin arkisista raaka-aineista saa helposti eksoottista ruokaa. Ei tarvita jättikatkaravun pyrstöjä, ei lihaa, eikä kalaa, jotta aikaiseksi saisi todella herkulisen aterian. Vähän sipulia ja porkkanaa ja miksi ei mitä tahansa muuta tavallista juuresta tai vihannesta, niin siinä on alku vaikka japanilaiselle aterialle, jos sen vain taitaa itse valmistaa. Tietysti tämä ruokatrendi edellyttää vähän tietämystä japanilaisista mausteista ja liemistä, mutta niitä ei kannata pelätä, koska ne vaikuttivat kuitenkin lopulta yllättävän yksinkertaisilta ja helposti omaksuttavilta. Ymmärsin, että Yasuko pitää jatkossa myös japanilaisen ruoan kokkauskursseja, joten tästä ruokatrendistä kiinnostuneiden kannattaa olla hänen suuntaansa kuulolla.

Kuva: Kesäiset suomalaiset porkkanat, sipuli ja pavut tempuran muodossa dipattuna shisolla, shalottisipulin versolla ja tuoreella inkiväärillä maustettuun mentsuyun-keittoon avaa aivan uuden ulottuvuuden kotimaisiin kasviksiin.