Torikausi käynnissä

Suoramyyntikautemme on täyttä vauhtia käynnissä. Olemme käyneet Taalintehtaan torilla keskiviikkoisin ja Turussa lauantaisin. Turun torstain myyntipäivä käynnistyy todennäköisesti ensi viikolla. Mansikkasadosta tuli tänä vuonna ennätyksellisen pieni, mikä vähensi mahdollisten toripäivien määrää. Mutta parempiin suihin korjatut marjat olivat kuitenkin niin makeita, että siitä vähästäkin jäi hyvä maku suuhun.

Nyt vihannesten valmistuessa toripäiviä on taas mahdollista lisätä. Paljon kyselty härkäpapu saapuu toripöydälle jo tulevana lauantaina, pensaspapujen harsojen alla alkutaipaleen aloittanut varhaissato on myös hyvin lähellä valmistumista. Kiinnostavia uutuuksia löytyy kuitenkin ennenkaikkea "greens" osastolta, josta löytyy uutta maistettavaa niin salaattilautaselle kuin kypsennettynä syötäväksikin. Valikoimista löytyy satotilanteen mukaan mm. broccolinoa eli mini-parsakaalia, paksoita eli pinaattikiinankaalia sekä lamopinaattia. Erityisen suosituksi on osoittautunut maukas ja rapsakka vihannesportulakka, joka on tiettävästi eniten omega-3 rasvahappoja sisältävä vihannes. Italian matkoja muisteleva saattaa haluta ostoskoriinsa pieniä zucchineja, basilikaa tai suomessa käytännössä täysin tuntematonta "rapinia" eli parsakaalin näköistä vihannesta, joka ei olekaan kaalin vaan yllättäen nauriin sukua.

Kuva: Vihannesportulakka on kala-allergikon toivevihannes.  

Sade tuo ansaitun levon?

Kevät ja alkukesä on ollut kiireistä aikaa. Samoin kuin jokaisella muullakin tarhurilla, viljelysuunnitelmat paisuivat talven aikana ennennäkemättömiin mittasuhteisiin ja niiden toteuttamisessa on ollut kova tekeminen. Luulisi eilisen rankkasateen tuoneen ansaitun levon. Mutta vielä istuttamatta olleet taimet huusivat ruukuissaan multaan pääsyä ja mikä olisi hienompi paikka päästä kuin lämmin ja märkä maa. Kuten kuvasta näkyy, viljelemme tänä vuonna ensimmäistä kertaa koe-erän purjoa. Yritimme ottaa oppia brittiläisestä purjonkasvatustavasta, jossa siemenet hajakylvetään syviin ruukkuihin ja kasvatetaan ennakko-odotuksista poiketen mahdollisimman lämpimässä. Komeita taimiahan siitä aikaiseksi tuli.

Purjon taimet kasvavat lyijykynänpaksuisiksi lämpimässä.

Varsinaisia aikasyöppöjä ovat olleet viralliseen luomuvalvontaan liittyminen sekä uusien kevytrakenteisten kausihuoneiden hankinta ja käyttöönotto. Luomujärjestelmään ei ihan noin vain liitytä, sillä se edellyttää aivan uudenlaista, koko tilan kattavaa viljelykierto-, lannoitus- ja kasvinsuojelusuunnitelua. Lisäksi tulevat luomubyrokratiaan liittyvien, erinäisten kirjanpitojärjestelmien pystyttäminen (siemenet, lannoitteet ja muut varastot). Vaikka tilalla viljelläänkin nyt ihan virallisin luomumenetelmin saadaan tuotteita ryhtyä markkinoimaan luomuna vasta siirtymäajan jälkeen vuonna 2013 (vihannekset) ja 2014 (marjat ja hedelmät).

Uusien kausihuoneiden hankkiminen on ollut myös varsinainen episodi, joka on käytännössä sotkenut pahasti tämän vuoden viljelytoimintaa. Huoneet hankittiin lähinnä luomuun siirtymisen johdosta, sillä kaalikasvien luomuviljelyssä ei kokemustemme mukaan ole toivoa onnistua ilman kunnollista suojaa kirppoja, kaalikärpäsiä ja perhosentoukkia vastaan. Huoneita on kolme, joista kaksi on saatu käyttöön ja yksi jää odottelemaan ensi kauden viljelytoimintaa. Kolmen erillisen huoneen hankinta on tapa toteuttaa kasvitauteja ehkäisevää viljelykiertoa. Viljely huoneissa tapahtuu maapohjassa ja lannoitus perustuu läheiseltä luomunautatilalta hankittuun lantakompostiin.

Kausihuoneet eivät ole varsinainen maalaismaiseman kaunistus, mutta onneksi hedelmäpuumme tulevat piilottamaan ne aikoinaan taakseen.

Tuleva torikausi tulee alkamaan tuttuun tapaan mansikan kypsyttyä. Tulemme käymään Turun kauppatorilla lauantaisin. Toiseksi Turun toripäiväksi olemme hahmotelleet torstaita. Taalintehtaan torilla olemme edellisen kauden tapaan keskiviikkoisin. Meillä ei ole tällä hetkellä sovittuna varsinaisia jälleenmyyjiä, vaikka sellaisen haluaisimmekin nimenomaan Turkuun. Otamme mielellämme vinkkejä vastaan niin nykyisiltä asiakkailtamme, kuin satunnaisilta sivustoilla vierailijoilta.

Tuore luomutila on saanut työntekijäkseen myös sankarikissa Momon. Valitettavasti saaliiksi on tähän mennessä tullut lähinnä matelijoita, mutta toiveissa on siirtyä jatkossa enemmän jyrsijälinjalle.

Hylätty kesäkissa Momo löysi uuden kodin.

Myöhäissyksyn satoa

Ei uskoisi, että alkutalvesta voisi suomessa tulla vielä markkinoille uuden sadon sesonkivihanneksia. Näin kuitenkin on, sillä monet raakana korjattavat ja varastossa kypsytettävät herkut ovat vasta tulossa markkinoille. Helppona esimerkkinä ovat talviomenat, joiden kirpeys alkaa pikkuhiljaa hellittää ja maku muuttua nautinnollisempaan suuntaan. Mutta tämä juttu ei olekaan tutusta omenasta, vaan meille suomalaisille vähän oudommista talvikurpitsoista. Talvikurpitsat ovat nimittäin myös kypsyneet; hedelmäliha on saanut talvikurpitsoille tyypillisen kauniin oranssin sävyn ja maku on muuttunut makeaksi.

Lohkottu talvikurpitsa on oranssimaltoinen, makeahko herkku.

Talvikurpitsaa kannattaa ajatuksissaan sijoittaa perunan ja bataatin kanssa samaan ryhmään. Ne valmistaa helpoiten ruuaksi uunissa paahtamalla. Kurpitsa tyypillisesti vain lohkotaan, poistetaan siemenet ja laitetaan uuniin paahtumaan. Palat voi halutessaan öljytä ja maustaa, mutta niitä ei tarvitse kuoria, sillä kuori lähtee helpoiten pois kypsänä. Maku on bataattimainen, makeahko. Vaikka siemenet ovatkin kovakuorisia, voi nekin pestä ja paahtaa pienessä öljymäärässä, jolloin tuloksena on lähinnä popkornille maistuva terveys-snack. Ravintoarvoiltaan kurpitsat ovat tyypillisesti hyviä beettakaroteenin ja C-vitamiinin lähteitä ja niissä on paljon ravintokuituja. Yllättävämpiä ravintoaineita ovat omega-3 rasvahapot sekä monet B-vitamiinit (B1, B3, B5 ja B6) ja E-vitamiini. Sisältämäänsä kokonaisenergiaan nähden talvikurpitsa on terveysruokaa.

Kultaomena vasemmalla, oranssi "tammenterho"-kurpitsa oikealla.

Viljelimme tänä kasvukautena kolmea talvikurpitsalajiketta. Yritimme valita mahdollisimman pienikokoisia hedelmiä tuottavia lajikkeita, joissa olisi mahdollisimman oranssi hedelmämalto ja siten korkea beettakaroteenipitoisuus. Lämmin kesä tuotti runsaan ja laadukkaan sadon, jota on ensi viikosta lähtien tarjolla myös lähiruokaan panostavassa Muruluukku liikkeessä Turun ydinkeskustassa. Lajikkeista kaksi on nk. "acorn" -tyypin talvikurpitsaa. Nimitys viittaa kurpitsan muotoon, joka muistuttaa tammenterhoa. Lajikkeista toinen on kuoreltaan tummanvihreä, toinen kirkkaan oranssi. Kolmas lajike on edellisiä vielä pienempi, täysin pyöreä "Pomme d'Or". Nimi viittaa edellisen tavoin myös kurpitsan ulkonäköön, sillä se tarkoittaa suoraan ranskasta suomeena käännettynä "kultaomenaa". Tämän lajikkeen erityispiirre on erittäin vahva kuori ja jos kurpitsan kypsentää kokonaisena uunissa, saa siitä kurpitsaruoalleen viehättävän tarjoiluastian.

Kultaomena poseeraa tässä kuvassa vihreän acorn-kurpitsan kanssa.

Torimyynti kaudella 2010 loppunut, mutta...

Torikausi päätettiin tältä viljelykaudelta osallistumalla Kemiön Saaristolaismarkkinoille. Markkinapäivä oli sateisuudestaan huolimatta virkistävä lopetus kaudelle: myyjät olivat laittaneet juhlan kunniaksi pöytänsä koreaksi ja kiinnostus meidänkin myyntipistettä kohtaan tuntui olevan suurta. Moni tuli ihmettelemään vehreää tiskiämme, jota koristivat mm. lehtikaalit (kuvassa alla), retikkaniput, pienet zucchinit, lehtineen myytävät juurisellerit sekä vielä varhaissatona nostetut maa-artisokat.

Jos joltakulta jäi juuri se lempivalkosipuli tai erikoispapu saamatta, niin kannattaa käydä vielä katsomassa uudistuneen ravintola Roccan (Linnankatu 3) yhteyteen huomenna avattavaa putiikkia, josko sitä Niittulan tuotetta löytyisi vielä sieltä. Olemme tänään toimittaneet ensimmäisen vihanneserän Roccaan ja jatkamme toimintaa näillä näkyvin vielä niin kauan kuin tavaraa riittää. Vihanneksiamme löytyy ruokalistalta, mutta jos tarkoituksena on käydä pelkästään ostoksilla putiikissa, niin helpoiten siellä piipahtaa Julian sisäpihan kautta, Roccan terassin läpi kulkien.

Torikausi parhaimmillaan

Satokausi on vaihtunut kesäisestä syiksyisempään suuntaan, vaikka säät ovatkin pitäneet kuuman kesän tunnelmaa itsepintaisesti yllä. Satoa on korjattu ja myyty suoramyyntinä Turussa ja Taalintehtaalla aina tähän asti, mutta nyt on muutosta ilmassa. Tämän hetken suunnitelmien mukaan huominen on viimeinen Taalintehtaan toripäivä, Turussa käymme näillä näkymin vielä neljänä lauantaina. Torikauden olemme ajatelleet päättää osallistumalla Saariston Sadonkorjuujuhlaan Kemiön torilla 18.9. klo 10-14 (www.skordefest.fi).

Papukausi on meillä nyt parhaimmillaan. Papukasvustot ovat ennätyksellisen reheviä helteisen kesän jälkeen ja uhkuvat elinvoimaa. Nyt lähinnä jännitetään, miten pitkään satokautta jatkuu ja milloin tulevat ensimmäiset hallat. Ensimmäinen suuri sato papuja oli Turussa jo viime lauantaina, tällä viikolla mukaan yritetään saada vieläkin enemmän. Tuttuun tapaan mukana on vihreää ja violettia taitepapua, keltaista vahapapua sekä vihreän-punaraidallista Borlotto-leikkopapua. Härkäpavun sesonki alkaa meillä olla ohi, mutta saattavat mattimyöhäiset saada vielä tulevanakin viikonloppuna niitä maisteltavaksi.

Pavut ovat tänä vuonna erityisen maukkaita ja rapeita, koska aurinkoa on riittänyt ja kastelusta on huolehdittu tihkuletkuilla.

Elokuu on myös juuresten aikaa. Violetit, keltaiset ja punaiset porkkanat ovat jo koristaneet toritiskiä, mutta syysnauriin valmistumista vielä odotellaan. Mukulaselleristä korjaamme jo pienenpientä varhaissatoa, mutta juuripersilja ja palsternakka saattavat jäädä kuivuuden vuoksi niin pieniksi, etteivät ne mukaan koskaan ehdi. Retikoita, retiisejä ja aasialaisia vihanneksia on sensijaan päästy jo maistelemaan ja niistä saattaa olla luvassa hyväkin sato, jos sateita saadaan lähiaikoina.

Juuresten paras aika on vielä edessä.

Kausihuoneiden kuumuus on selvästi häirinnyt jopa kuumaa rakastavien kasvisten valmistumista, munakoison kukat eivät ole millään lähteneet kehittymään ja paprikatkin ovat antaneet itseään odottaa. Vihreä tomaatti "Green zebra" on kirpeällä maullaan ja limenvihreällä sisustallaan ihastuttanut jo muutamia aamuvirkkuja toriasiakkaita, mutta valkoisista lohikäärmeen munista (eli valkoisista kurkuista) ovat jo useammat päässeet nauttimaan. Luvassa on vielä jotain oudompaakin kunhan karviaiskoisot ja melonit vielä päättävät kypsyä. Avomaan pienet talvikurpitsat tulevat varmasti myös herättämään huomiota niin ulkonäöllään ja toivottavasti myös maukkaudellaan. Olemme etsineet mahdollisimman pieniä kurpitsalajikkeita, joita olisi helppo kokeilla pienellä rahalla jopa yhden hengen ruokatalouksissa.

"Vihreä seepra" on nimensä veroinen tomaatti. Se ei ole makea karkki-tomaatti, vaan hapokkuuttaan ylpeästi kantava erikoisuus.

Moni tuttu tuote viipyy valikoimissa vielä niin kauan kuin kasvustot malttavat satoa tuottaa. Sokeriherneitä ja zucchini-kesäkurpitsoja on edelleen tarjolla, kuten myös monille tutuiksi tulleita yrittipusseja. Leveälehtistä persiljaa, lehtiselleriä, minttua, basilikaa, perillaa ja makeaa mangoldia on tarjolla toritiskillämme edelleen. Myös kesäperuna Siikli on edelleen maukasta syötävää.

Sokeriherne hidastaa jo satotahtiaan, mutta säilynee valikoimissa vielä torikauden loppuun saakka.

Torikausi alkanut

Tuoreiden marjojen ja vihannesten suoramyynti torilla on nyt myös meidän tilamme puolesta vihdoin alkanut. Turun kauppatorilla olemme olleet lauantaisin, Taalintehtaan toria olemme käyneet vilkastuttamassa keskiviikkoisin. Samalla aikataululla on tarkoitus jatkaa mahdollisimman pitkään syksyyn, joskin Taalintehdas jää ohjelmasta pois, kun torikausi siellä hiljenee.

Mansikka on näin alkuun työllistänyt kovasti. Marjat kypsyivät vinhaa vauhtia ja laatu on ollut erinomainen. Mansikkakausi alkaa kohdaltamme jo vähitellen laantua, viljelylajikkeistamme vaalea ja makea "Clery" alkaa lähestyä satonsa loppua, kuten myös tumma ja tulinen "Honeoye". Myöhäisempi "Sonata" puskee vielä mukavasti marjaa, joskin nämä kovat helteet varmasti lannistavat senkin kasteluyrityksistä huolimatta piakkoin. Mansikan myynnissä asiakkaita on ollut joskus vaikea vakuuttaa, että tummanpunainen "Honeoye" on hapokkaampi ja vaalea, valjun värinen "Clery" olisi se makeampi. "Honeoye" mansikkaa markkinoidaan joskus harhaanjohtavasti "Honey" nimellä, joka saa suomalaisen helposti mieltämään marjan "hunajaiseksi". Nimi viittaa oikeasti erääseen Yhdysvaltojen New Yorkin osavaltiossa sijaitsevaan järveen, eikä sellaisenaan kerro mitään marjan mausta. "Honeoye" on parhaimmillaan ihan makea marja, joskin siinä on myös aimo tujaus happoja. Mansikoista "Honeoye" on tiettävästi terveellisin, johtui tämä sitten suuresta C-vitamiinipitoisuudesta tai korkeasta flavonoidipitoisuudesta - tiedä häntä. Sonatasta mainittakoon sen verran, että se on suomen markkinoita tällä hetkellä hallitsevan "Polkan" ja espanjalaisena talvimansikkana tunnetun "Elsantan" risteytysjälkeläinen. Sonata on suurimarjainen laatumansikka, joka nyt siis hyvän perimänsä ansiosta talvehtii myös suomessa. Meidän mansikoitamme ei ole käsitelty millään kasvinsuojeluaineilla. Rikkakasvit on torjuttu käsin kitkemällä ja lannoitus on hoidettu edellisenä kasvukautena orgaanisella lannoitteella.


Kuva: Mansikkakaudesta odotetaan lyhyyttä ja maukasta

Toinen kauden päätuote on tietysti peruna. Viljelemme Siikliä, koska se on Turussa saavuttanut niin keskeisen aseman. Siikli on suomalainen väännös lajikkeen saksankielisestä alkuperäisnimestä "Sieglinde". Siikli on yleisemminkin euroopassa kulinaarinen herkku sen kiinteän rakenteen ja herkullisen maun vuoksi. Perunaa voi myös pitää maatiaisena, koska se on nimetty lajikkeeksi jo vuonna 1935. Siikli ei siis ole modernin kasvinjalostuksen tulos, vaan arvokas kasvivanhus. Siiklin kuori on varhaissadossa poikkeuksellisen ohut, mistä osittain johtuukin perunan suosio kulinaristisena kausiherkkuna. Talvisaikaan Siikliä ei kannata ostaa, koska sen rakenne muuttuu pitkään säilytettynä huonoksi. Asiakkaiden vinkkien mukaan pienet keitetyt Siiklit soveltuvat seuraavana päivänä erinomaisesti grillattaviksi. Pikkusiiklien kevyt ryöppäys, nopea jäähdytys ja pakastus säilyttävän kesän maut myös joulupöytään. Meidän Siiklimme on viljelty tilan parhailla pelloilla. Lannoitteena Siiklit ovat saaneet viljelykierrossa edeltäneeltä kasvilta jäänyttä orgaanista lannoitetta. Kasvustoja ei ole käsitelty millään kemiallisin ainein.


Kuva: Paras Siikli on pienehkö ja kasvina vielä keskeneräinen, jolloin perunan kuori on silkin ohut, mutta malto ihanan makea ja maukas. Varhaisperunoille usein tyypillisestä vetisyydestä ei ole tietoakaan.

Valkosipuli on tällä hetkellä tavallisen nippusipulin ohessa tärkeä kesätuote. Runsasluminen talvi auttoi valkosipulia talvehtimaan hyvin ja ehkä juuri siitä syystä valkosipulin varhaissadosta on päästy tänä kesänä nauttimaan ennätyksellisen aikaisin. Myöhäisempi "kevätvalkosipuli", joka siis istutetaan meidän valkosipuleista poiketen keväällä, ei tule valmistumaan tällä kaudella kevään kosteudesta johtuen kovinkaan aikaisin. Meidän valkosipulimme nauttivat edellisen vuoden viherlannoituskesannon tuottamaa typpeä ja orgaanisista lannoitteista saatua fosforia. Kasvuston rikkaruohontorjunta on hoidettu käsin kitkemällä.


Kuva: Kesän 2010 ensimmäiset valkosipulit

Kovasti odotetut kesäkurpitsat kasvavat meneillään olevassa helleaallossa huimaa vauhtia ja ensimmäiset "zucchinit" on jo päästy korjaamaan. Kesäkurpitsat kasvavat avomaalla ilman katetta, joskin niille on asennettu tihkukasteluletkut ääretöntä janoansa sammuttamaan.

Kuva: Kesäkurpitsat jo kukkivat, joskin runsaaseen hedelmäntuotantoon kasvit tarvitsevat vielä vähän lisää kokoa ja tietenkin lämpöä, vettä ja ravinteita - sekä pölyttäjähyönteisten apua tietenkin


Kuva: Korjaamme kesäkurpitsat erittäin pieninä. Korjauksen ajankohta lienee makuasia, joskin pienet kesäkurpitsat lienevät suurempia kavereitaan kiinteämaltoisempia ja makeampia.


Muita satokautensa aloittelevia kasveja ovat sokeriherne ja kausihuoneissa kasvatettavat kurkut ja borlotto-pavut. Satomäärät näistä tuotteista tulevat olemaan suhteellisen pieniä, mutta ne tulevat rikastuttamaan silti joidenkin kotimaisilla kasviksilla herkuttelevien suomalaisten ruokapöytää. Sokerihernelajikkeemme on isopalkoinen, makea, ilman varsinaista hernettä, tyypillisesti kypsennettynä syötävä herkku. Perinteiset "apposet" olivat peltoherneen palkoja, joista syötiin litteitä palkoja keitettynä voisulan kera. Sokeriherne soveltuu samaan puuhaan, joskin se on suuripalkoisempi ja säikeettömämpi kuin muinaiset rehuherneet. Sokeriherneitä on matala- ja korkeakasvuisia lajikkeita, joista matalakasvuiset lienevät suomessa suositumpia helpomman viljelymenetelmän vuoksi (ei tarvitse tukea). Valitettavasti niiden palot ovat myös pienempiä ja siten työläämpiä korjata sadoksi tai laittaa ruoaksi. Me olemme päätyneet etsimään ja testaamaan useita ulkolaisia sokerihernelajikkeita, joista olemme valinneet makeimman viljelyyn. Hyväksi onneksi lajikkeemme on vanha maatiaislajike, joka on nyt saanut tilaltamme turvapaikan ja mahdollisuuden jatkaa elämää myös suomessa. Lisäämme siemenen itse, joten aikaa myöten lajike saattaa saada kasvuolosuhteistamme osakseen paikallisia ominaispiirteitä. Lajike on äärimmäisen rehevä- ja korkeakasvuinen (> 2 m) ja se joudutaan tukemaan vahvoilla rakenteilla kasvamaan pystysuoraan. Lajikkeen hyviä puolia ovat sen erinomainen palkokoko, makea maku ja sadonkorjuun helppous ilman selkäkipuja.


Kuva: Sokeriherne aloittelee kukintaa

Lämmittämättömässä kausihuoneessa kukoistavat kasvihuonekurkku "Sweeter yet" ja leikkopavut. Edellinen on ainoita kasvattamiamme hybridilajikkeita ja se on valittu tälle kaudelle, koska halusimme kokeilla suoraan maapohjaan kylvettävän kasvihuonekurkun kasvattamista ja tarvitsimme siksi erityisen aikaisen lajikkeen. "Sweeter Yet" on aikainen, hillittykasvuinen, karvasvapaa ja sillä on hyvä vastuskyky kasvitauteja vastaan. "Sweeter Yet" kurkkujen kuori on ensihavaintojen mukaan hivenen paksumpi kuin yleisesti suomessa viljeltyjen lajikkeiden, mutta se siitä huolimatta makoisa herkku leivän päällä ihan ilman kuorintaa. Kausihuone on lannoitettu kompostilla, eikä kasvatuksessa ole tarvinnut käyttää mitään kemiallisia torjunta-aineita.

Kuva: "Sweeter yet" on kasvanut hyvin kompostilla lannoitetussa maapohjassa.

Borlotti -pavut avaavat papukauden. Tätä papua kerran maistaneet muistavat kysellä sitä yleensä lisää. Borlotit kuuluvat leikkopapujen ryhmään ja ovat eräällä lailla papumaailman Rolls Royce. Tuoreita leikkopapuja ei käytännössä myydä suomessa lainkaan, koska kylmänkestävämmät vaha- ja taitepavut dominoivat markkinoita. Meiltä on tänä kautena odotettavissa kaikkia kolmea, myös avomaalla kasvatettua leikkopapua, joten tuoreilla pavuilla herkuttelevien kannattaa olla kuulolla. Hätähousujen pitää tyytyä kausihuoneessa hellittyyn varhaissatoon.


Kuva: Borlotti on litteä leikkopapu